Kesä

Kettu pitää hiekasta, erityisesti uinnin jälkeen Kettu pitää veneilystä Hämeessä olisi vielä sunnuntaina päässyt laskemaan mäkeä suksilla Aloitin Ishbelin WM:n Farnista

Saippuapäivän iloa

Neulontatyöni jäivät statisteiksi kun hain varastosta saippuatarvikelaatikkoni. Olimme sopineet S. Ritolan kanssa, että seuraavan kerran kun valmistaisin saippuaa pyytäisin S:n mukaan. Näin tapahtuikin. Tarkoituksena oli valmistaa Saara Kuhan Käsin tehtyä saippuaa -kirjan ohjeiden mukaan Kookos-limettisaippuaa sekä kaura-hunajasaippuaa, jälkimmäinen muuttui erinäisten vaiheiden jälkeen parannelluksi oliiviöljysaippuaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta joulukuun jälkeen kun tein saippuaa ja menikin pieni tovi muisteluun, kuinka kaikki tehtiinkään. Lopputulos näyttää ainakin oikealta. Kokeilemista pitää odotella vielä kuukauden päivät.

Paranneltu oliiviöljy

Kookos- ja limettisaippua Molemmat saippua. Muotit ovat vanhoja, puisia Vihreiden kuulien laatikoita, jotka tulivat vastaan remonttisiivouksen yhteydessä

Neulominen on tällä hetkellä rajoittunutta. Tein juhannuspäivänä virheen Spina di Pesce -sukkien kiilaosassa ja olen nyt jahkannut purkamisen ja jatkamisen välillä siitä lähtien. Pellavakassi on sen sijaan edistynyt. Totesin, että katsellessani televisiota on mukava neuloa jotain yksinkertaisempaa kuin Spinat, joten kassin pohja on melkein valmis. Eipä siinä ole onneksi mennyt kuin muutama kuukausi. Uusia neulottavia olisi tiedossa pidemmäksi aikaa, Ishbel-huivi itselleni ja Clapotis-huivi joululahjaksi sukulaiselle. Molempiin olen suunnitellut käyttäväni WM:n lankoja, Ishbeliin ehkä Sonnea vaaleana ja Clapotiksen pitäisi valmistua Laventelista. Yksi joululahja on jo valmistunut, Kiilat menevät toiselle sukulaiselle lahjaksi.

Laventelia lähisukuun ja Aurinkoa omille hartioille Kevään ja alkukesän aikana valmistunutta sukkasatoa. Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: Apinat, Hipot ja Kiilat. Langat: Lorna's Laces Shepherd Sock Multi (Franklin's Panopticon), Handun Puuvilla-villalanka (Hiljaisten miesten vaari) ja Handun Vahvistettu merinovillalanka (Onko oikea sulle hän)

Apinoissa ja Hipoissa langan monivärisyys jättää kuvioneuleen hiukan hämärän peittoon. Saattaisi siis olla aika siirtyä hetkeksi yksivärisiin sukkalankoihin. Ajatuksenahan tämä on hieno, mutta saa nähdä toteutuuko tämä ajatus. Ei kirjallista lainausta tällä kertaa. Ostin uuden kameran, Nikon D40:n, viime viikolla ja kuvia on kertynyt yli 600 runsaassa viikossa. Olen ehkä hiukan haltioissani tästä uudesta, parhaasta ystävästä. Alla siis viime päivien satoa kesäisestä Suomesta.

Helsinki

Kesällä Helsinki on kauneimmillaan. Mikäpä kaupunki ei näyttäisi parhaita puoliaan aurinkoisella ilmalla kaikkien kasvien viheriöidessä? Viime kesinä meillä on ollut sohvasurffareita ympäri maailman, parhaillaan vihreällä sohvallamme nukkuu pariskunta Yhdysvalloista. Surffaus on hieno tapa tutustua ihmisiin ja oppia hiukan enemmän muista kulttuureista tapoineen, urheilulajeineen ja ruokineen. Olen myös oppinut paljon omasta kotikaupungistani, kaksi kesää sitten vierailin ensimmäisen kerran Helsingin Tuomiokirkossa ja Uspenskin katedraalista. Tavallisina kesäpäivinä ne ovat niin lähellä, mutta samalla tavoittamattomissa. Vieraan kanssa liikkuessa kiinnittää huomiota ehkä hiukan erilaisiin asioihin, kuin kiiruhtaessaan ratikasta toiseen ruuhka-aikana.

Valoa ja varjoa Kuparin hehkua Tuvan ikkunan laudalla Iloista keskikesän juhlaa!

Lähden viettämään keskikesän juhlaa Pohjois-Hämeeseen Längelmäveen rannalle. Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin:

Ma oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen, niin kauas kuin silmäin siintää, näen järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee ja Roineen armaisen aallot sen rantoja hyväelee.

P. J. Hannikainen

Pikapika

On pikaruokaa, pikapesuja ja pikapainoja. Tämä on nyt pika-asia, jonka haluan kertoan ennen viikonloppua. Tänään oli hyvä postipäivä. Tänään oli paras postipäivä viikkoihin. Tänään hain postista paljon lankaa pakettikorttia vastaan. Meillä kotona tuoksuu Perwoll. Jaa, miksi vai? No, siksi.

Näiden vuoksi meillä tuoksuu saksalainen pesuaine

Onneksi edes yksi Wollmeisen lanka on päätynyt puikoille asti.

Yarnissiman Spina di Pesce -ohje, Wollmeisen samanniminen lanka

Tämä pikainen viesti päättyy nyt. Menen pakkamaan. Huomenna on edessä koitos, Venlojen viestin kolmas osuus.

Tässä esimakua huomisen tunnelmista Mikkelissä Kirjallinen anti jää tähän, kiitos eln: On aika taistella ja aika juosta, jos pakenemaan joudut niin mitäpä tuosta. Sido kengännauhasi ja vyötäsi nosta, murheesi suista, nouse häpeän suosta.

Jukka Rousu l. Jukka Poika. Kiitos taas kerran eln.

Puolivillaista, puolivalmista, minimuotia ja kestävää kulutusta

Hän seisoo silmäluomillani, hänen hiuksensa ovat hiuksissani, hänellä on käsieni muoto, hänellä on silmäini väri, varjooni on hän uponnut kuin kivi taivaaseen. Hänen silmänsä ovat avoinna aina eikä hän salli minun nukkua. Hänen unensa täydessä päivän valossa saa auringot muuttumaan huuruiksi; minut nauramaan, itkemään ja nauramaan se saa, puhumaan ilman mitään sanottavaa.

Paul Eluard, suomennos Aale Tynni

Tämän kirjoittukseni oli tarkoitus keskittyä ainoastaan neulomiseen, tarkemmin Wollmeisen lankoihin, joihin oli viime aikoina kehittänyt jonkin asteisen pakkomielteen. Toisin kuitenkin kävi. Viime aikoina lukemani artikkelit ovat saaneet aikaan ajatuksia, jotka kaipaavat selkiyttämistä. Lauantaina 6.6. ilmestyneessä Helsingin sanomien Kuukausiliitteessä oli HS:n muotitoimittajan Sami Sykön artikkeli minimuodista. Olen aiemmin kuullut kyseisen toimittajan keskustelemassa lasten muodista Radio Helsingissä. Mikäli muistan keskustelun loppukaneetin oikein, toimittajan mukaan lapset, jotka kasvavat käyttämään muodikkaita vaatteita, takaavat sen, että meidän kaikkien tulevaisuus on esteettisempi. Niinpä niin... Suomalainen lasten muoti on käytännöllistä, mikä artikkelin perusteella on yhtäläisyysmerkki ruman kanssa. Keskieurooppalainen lastenmuoti on sen sijaan, no, muodikasta, eli epäkäytännöllistä. Pariisissa puistot ovat ihailua varten, meillä leikin keskuksia. Ehkä eniten artikkelissa häiritse sen kritiikittömyys: ihaillaan aikuismuodin siirtymistä lasten pukeutumiseen ja designer-vaatteiden näkymistä Suomessa. Voihan kääk! Meillä ei ole lapsia. Ainoa aikuista pienempi, joka meillä puetaan on koira, sekin vain sateella ja kurakelillä. Seuraan sivusta lähisuvun lapsukaisten varttumista. Muutama vuosi sitten sain ohjeen olla ostamatta mitään pallollista tai raidallista vaatetta syntymäpäivälahjaksi. Nämä vaatteet olivat kuulemma pannassa, eikä lapsi niitä suostunut pistämään päällensä. Noudatin ohjetta, lopputuloksena oli iloinen syntymäpäiväsankari. En ryhdy syvemmin miettimään mikä aika on paras aika antaa lasten päättää lopullisesti omasta vaatetuksestaan, sellainen kasvatustieteellinen pohdinta on muiden foorumeiden alaa. Pikemminkin nostan esille tarpeen uudistua ja olla muodikas. Onko lapsen tarpeen olla muodikas? Tarvitsemmeko tässä taloudellisessa tilanteessa kirjoituksia tuotteista, joissa maksaa ensimmäisenä merkki ja mainonta ja joita seuraa jossain kaukaisuudessa tuotantokustannukset sisältäen kaiken suunnittelusta viimeistelyyn? Muistan naiivin esseen, jonka kirjoitin kestävästä vaatteesta ollessani jotakuinkin 22-vuotias. Nuoruuden tarmolla ja yksisilmäisyydellä vakuutin itseäni ja lehtoria siitä, kuinka viime kädessä kuluttaja tekee päätöksen ekologisuudesta. Luettuani esseen nyt uudelleen, pidän joitakin esseen näkemyksiä perusteltuina, tosin nykyisin kirjallinen ilmaisuni on jossain määrin kehittyneempää. Koen, että lasten muotivaatteet ovat yhtä "tarpeettomia" kuin aikuistenkin. Mainonnan kautta meille luodaan paineita kuluttaa yhä uudestaan ja uudestaan uusiin vaatteisiin. Minua sapettaa se, ettei enää saa kestäviä vaatteita kohtuullisella hinnalla. On lähes ainoastaan kaksi hintaluokkaa: H&M ja kallis. Pentele! Yhteistä niille on se, että vaatteet tuotetaan samoissa halvan työn maissa. Erottavana tekijänä taas materiaalin laatu. Molemmissa suunnittelijat ovat "ison" nimen takana, näkyville jää joko firman logo tai merkin perustaneen suunnittelijan nimi. Väliin jäävät "keskihintaiset" vaatemerkit tuottavat vaatteensa samoissa kolmannen maailman maissa. Nimen ollessa "parempi" näistä yhtä helposti nukkaantuvista neuleista voidaan kuitenkin veloittaa kolminkertainen hinta H&M:in verrattuna. Haistan koiran olevan haudattuna jonnekin... Ennen valistusta ja ihmisoikeusajattelun kehitystä oli tyypillistä pitää lapsia kehittymättöminä aikuisina, jotka puettiin ja joita kohdeltiin kuin pieniä aikuisia. Nykyisin pidämme lapsia lapsina, joille on laadittu YK:n lasten oikeuksien julistus, jonka toinen periaate toteaa:

Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.

Pakotammeko lapset kasvamaan aikuisiksi pukemalla heidät aikuisten vaatteisiin liian aikaisessa vaiheessa kehitystä? Palveleeko tämä designervaatettaminen vain kulutustarpeitamme ja tarvettamme näyttää paremmilta kuin olemme? Keskiluokkaistuvassa Suomessa on hienoa ostaa merkkivaatteita, jotta näyttäisimme paremmilta toisten silmissä. Emmekö vain voisi antaa lasten olla lapsia niin pitkään kuin heillä on siihen mahdollisuus?

HS Kuukausiliite 6/2009 (alkuperäinen kuva: Nina Merikallio)

Viime kädessä on todellakin kyse kuluttajan valinnasta. Mistä on valmis maksamaan ja millaisia odotuksia vaatteelle on. Itse toivoisin tulevaisuudessa olevani vastuullinen äiti, mikäli sellainen tilanne eteeni tulee. Liityn siihen parjattuun muoti-ilmiöön nimeltä tiedostava äiti. En välttämättä höyrytä luomuvihanneksia lapsellemme, mutta mietin ainakin kaksi kertaa maksanko liki 50 euroa harsopuuvillasta valmistetusta tunikasta vaan siksi, että vaate kantaa jonkun designerin nimeä. Taidan pikemmin tarttua kaavapaperiin, kankaaseen ja saumuriin, olla tiedostava-äiti ja ommella itse. Toinen, tiedostavaa mahdollisesti tulevaisuuden äitiä koskettava, artikkeli julkaistiin Knit1 -lehden uusimmassa numerossa. Pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä, johon liitetään viileät materiaalit, kuten pellava ja puuvilla. Lehden artikkeli käsitteli näistä viimeiseksi mainittua. Itse olen neulonut yhden topin puuvillasta, joka päätyi äidilleni. Neulos vaan venyi venymistään. Tästä on aikaa muutamia vuosia, sen jälkeen ainoa puuvillaa sisältävä lanka, jota olen neulonnut on ollut Handun puuvilla-villalanka. Artikkeli sinänsä oli mielenkiintoinen ja informatiivinen. Jäin kuitenkin kaipaamaan erästä hyvin tärkeää asiaa, jolla on mittavat vaikutukset ympäristöön, nimittäin puuvillan kasvatuksen vedenkulutuksen ilmoittamista. Mikäli muistan oikein, kuluttaa yksi kilo puuvillaa 10 000 litraa vettä. Tämä löytämäni tietopaketti tosin kiistää sen, mutta uskon muistiani ja puuvillateollisuudesta riippumatonta silloista opettajaani ennemmin kuin Cotton Incorporatedia. Olisin myös kaivannut kriittisempää otetta käsiteltäessä puuvillan kosteuden imukykyä. Hyvä imukyky ei takaa sitä, että materiaali olisi välttämättä paras mahdollinen kuumassa ilmanalassa. Pellavan kosteuden imukyky on puuvillaa parempi, ja se myös luovuttaa kosteutta nopeammin kuin puuvilla. Meni hiukan mutinan puolelle tämä kirjoitus. Taidan säästää ne kuvat sukista, langoista ja Helsingistä toiseen kertaan.

Joutilasta touhua

Pastori Arthur Beebe, pastori Cuthbert Eager, herra Emerson, herra George Emerson , neiti Eleanor Leavish, neiti Charlotte Bartlett ja neiti Lucy Honeychurch ajavat vainuilla katsomaan näköalaa; ajurit ovat italialaisia.

E. M. Foster, suom. Hanna-Liisa Timonen

Vietän päivisin joutilasta elämää. Kalenterini sivut ovat merkintöjä vailla ja vaellan päivästä toiseen kuin unessa. Päivät sekoittuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, ehkä vuodetkin sekoituisitva toisiinsa, jos siihen olisi mahdollisuus. Vietän vapaaherrattaren elämää, josta tosin puuttuvat aateliset mukavuudet, kuten palvelijat, ajurit ja ompelijattaret. Sen sijaan tämän vapaaherrattaren päivät täyttyvät mullasta, siemenistä, langoista, sotkusta, siivoamisesta ja pitkistä aamuista. Jälkimmäisen kohdalla en väitä, että minulla olisi jotain sitä vastaan. Tämä joutilaisuus on ajallisesti rajattu päättymään 1.8.2009, kun oravanpyörä kutsuu minua jälleen. Siihen saakka aion kuitenkin tehdä niitä asioita, joita en ole lukuvuoden aikana ehtinyt tekemään. Näitä ovat muun muassa ompeleminen, neulominen, "maatyöt" ja siivous. Viimeiseksi mainittu yhä odottaa toteutumistaan. Meillä on palstalla ja parvekkeella siistimpää kuin sisätiloissa, siksipä en ole kutsunut ketään meille kyläilemään viime aikoina. Tänään päivättömänä aamuna tehtävälistani täytti kaksi asiaa: parveke ja sisäkasvit. Molemmat olivat päässeet repsahtamaan viime kuukausien aikana. Päivän päätteksi olin itseriittoisen tyytyväinen saavutuksiini.

Kutsuva lepopaikka, eikö totta? Nyt jo kelpaa olla - A Room With A View (Aivan, merihän se sieltä valkoisten talojen takaa pilkistää. Näethän?)

Koska parvekkeemme antaa etelään, on se asumisaikamme ollut kesäisin pienoinen kasvimaa. Juu'u, ehkä kuitenkin ruukkupuutarha. Näin myös tänä vuonna, tosin parvekkeen lisäksi olemme siirtyneet multaamaan käsiämme palstaviljelmällä, josta ehkä myöhemmin lisää. Parvekkeemme siis toimii kasvihuoneena ja oikein aurinkoisten päivien jälkeen kirvakasvattamona. Kirva penteleet ihastuivat munakoisoihimme kahtena kesänä, jospa he tänä vuonna kohteliaasti pysyttelisivät poissa. Kolme munakoisokasvia on vaihtunut yhteen, jonka pitäisi tuottaa vaaleanpunaisia koisoja. Aiempina vuosina kasvatimme valkoisia, joten ehkä värisiirtymä pakottaa meidät joku päivä niihin tummanvioletteihin munakoisoihin saakka.

Hyötykasvit Auringossa paistattelee pääsiäisen alla kylvetty pensaspapu

Olisimme toivoneet voivamme kasvattaa munakoison taimet itse tänä vuonna, niin kuin aikaisempinakin. Valitettavasti menimme ostoksille hiukan liian myöhään ja Alussa ja Juuressa meille myytin eioota. Oli myös kuulemma liian myöhäistä kylvää taimikasvatusta varten. Höpsinpöpsis! Munakoison siementen sijaan ostimme ananaskirsikan sieminiä, kasvi kuulemma saattaisi menestyä parvekepuutarhassamme. Kylvimme siemenet samaan aikaan kuin pensaspavut ja jäimme odottamaan. Vielä viime viikolla oli äidillisen ylpeä aikaansaannoksestani, noin 5 cm korkeasta taimesta. Pussin sivussa oli informoitu, että taimi kasvaa hitaasti. Ylpeys karisi lauantaina. Menimme Hakaniemen torille ostamaan kesäkurpitsan taimia, siinä yhteydessä huomasin ananaskirsikan taimet. Ne olivat 50 cm korkeita, melkeimpä puita! Taimet maksoivat 3 euroa kappaleelta! Olisin voinut vajota maan alle. Minun pienokaiseni näyttäisivät taimen rinnalta rikkaruohoilta. Pikaisen keskustelun jälkeen päätimme ostaa ananaskirsikan taimen, jotta saisimme varmemmin satoa loppukesästä. Tässä he nyt ovat : iso- ja pikkuveli sulassa sovussa vierekkäin.

Arvaa kumpi on meidän kasvattama?

Olen minä muutakin joutilaina päivinäni tehnyt, kuten potenut jännetupin tulehdusta vasemmassa jalkapöydässä. Kävi ylpeys lankeemuksen edeltä: menin korkokengissä kevätjuhlaan, josta varpaani sanoivat kiitos ei. Sen sijaan, että saisin iloita kesästä ihanissa uusi kengissäni, käpöttelen terveystossuissa päivät pitkät.

Näissä haluaisin astella Näissä joudun astelemaan

Sukkia olen neulonut, mutten ole ehtinyt kuvaamaan. Olen kuitenkin ehtinyt tilaamaan lankaa, joku ehkä sanoisi minun tilanneen paljon lankaa. Onneksi kaikki on suhteellista.

Lankoja

Ihanaiset Wollmeiset

Joutilaana ehdin väijymään Wollmeisen päivityksiä, joten lankani tuskin tulevat loppumaan ihan lähitulevaisuudessa. Tosin tavoitteenani on viettää ainakin kuukausi neuloen. Saan ehkä jopa valmiiksi äidin syntymäpäivälahjan, äidin syntymäpäivä oli toukokuussa, keskeneräisen villatakin ja isäni 60-vuotislahjan. Ehkä...