Raum

Johtajaritari valloitti yksinään kaupungin, jossa muistetaan sanoa, että raumalaiset porvarit komennettiin vastaperustettua Helsinkiä asuttamaan. Pistettiin helsinkiläistynyt hämäläislikka hetikohta ruotuun. Ei sovi kutsua Raumaa pikkukaupungiksi. Rauma oli kyllä aivan ihastuttava kaupunki, vaikkei viikonlopun säät ritaria suosineetkaan. Lapsiperhevierailun jälkimainingeissa soi päässäni Paukkumaissi ja mielessä pyörivät lasten iloiset ilmeet, jotka eivät hyytyneet edes kaatosateessa. Vanha Rauma oli juuri sellainen kuin odottaa saattaa - kaunis. Itseni hämmästykseksi en vieraillut yhdessäkään museossa, vaan ihastelin historiaa, katuja ja kujia kävelemällä. En tiennyt mitä olisi pitänyt odottaa Mustan pitsin yöltä, mutta jotenkin Rauman kuuluisa pitsi näytteli vaivaista sivuosaa vierailuni aikana. Siitä huolimatta pienessä heräsi into ryhtyä nypläämään, edes muutaman iskun verran. Ehkä varastossa majaileva nypläystyyny pitää tuoda kosketusetäisyydelle.

Raumaa ja aurinkoista viikonloppua odotellessani päätin ommella vaateparren. Pitkällisen tuskastelun ja pähkäilyn jälkeen valitsin kaavaksi Burda Easy Fashion (vår/sommar 2009) -lehdessä olleen tunikan. Mietin kyllä Ihanat mekot ja tunikat -kirjan käyttämistä, mutta kaavamuutokset eivät oikein innostaneet, koska pitihän tunika saada päivässä valmiiksi. Kankaaksi valitsin Amy Butlerin Midwest Modern 2 Pink Dahlia -sarjan kuosin Fresh poppies. Kankaan ostin kevään Hulluilta päiviltä mielestäni kovinkin edullisesti 12 euroa metri. Butlerin kankaiden kuosit ovat valloittavia ja raikkaita, vaikka retrohenkeä on useammassa kuin yhdessä kuosissa. Tarkoituksena on hankkia Butlerin kankaita lisää, jotta saan ommeltua talvikäyttöön paremmin soveltuvan tunikan. Ompeluvaiheessa Burdan ohjeet eivät jättäneet mitään toivomisen varaa, tai no parempi ruotsinkielen taito on kyllä toivomuslistalla. Ohjeistus oli niin saksalaisen säntillistä kuin vain kuvitella saattaa ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Ihastuin erityisesti raglanhihojen laskostukseen ja sen toteutustapaan, sekä käden- ja päänteiden huolitteluun. Helppo ei tässä tapauksessa ollut synonyymi halvalle. Pään- ja kädenteiden ns. risareunat käännettiin siististi nurjalle vinokaitaleen avulla, joka jäi kokonaan nurjalle siten, ettei näkyvissä ole rispaantuvia reunoja. Ainoa mitä muuttaisin kaavaan on taskut. En ymmärtänyt ommella taskuja sivusaumoihin, joten tunikan käyttäminen housujen kanssa saa odottaa.

Powered by Qumana

Itäinen retki, perunapelto ja aurinkohuivi

Tiistaina teimme kesäisen retken Itään. Uljaina ja uskaliaina astuimme metroon, josta jäimme pois Kulosaaressa. Uljaat ritarit jatkoivat matkaansa jalan, tarkoituksenaan valloittaa Korkeasaari. Matkajohtajaritarilla oli jäänyt huomaamatta eräs tärkeä seikka: oli heinäkuu, eikä Korkeasaarta noin vaan valloitettukaan. Päästäksemme sillalle oli meidän ritarien ryhdikkäästi seistävä jonossa liki tunti, vasta sen jälkeen saatoimme askeltaa Korkeasaaren maaperällä.

Matkalla törmäsimme kotimaiseen lajiin: varis kirsikkapuussa

Valloituksen satoa: kääpiömangusti

Johtajaritari näki ilokseen ensimmäistä kertaa haisunäädän, mutta johtajan suruksi suosikkieläin saukko loisti taas poissaolollaan. Tilannetta hiukan paransi leijonan pennut sekä Wolverine.

Jätettyämme Korkeasaaren taaksemme, jatkoimme valloitusmatkaamme idemmäksi. Kiidimme ohi Herttoniemestä ja Siilitiestä. Olimme pakottettuja pitämään tauon Itäkeskuksessa, josta jatkoimme vielä idemmäksi määränpäähämme Puotilaan.

Johtajaritari tutkailee karttaa johdattaakseen joukkonsa viimeiseen valloitukseen: Puotilan ostoskeskukseen

Puotila otettiin haltuun sopivasti lounasajan loppupuolella. Ensimmäisenä valloitimme Nuudeli Ky Nam -ravintolan. Viimeisillä voimillamme valloitimme Olutravintola Pikkulinnun, jossa jokainen ritari nautti haluamistaan virvoikkeista. Johtajaritari nautti Plevnan Panimosimaa ja suosittelee juomaa kaikille täysi-ikäisyyden saavuttaneille. Sopiva loppu rankalle valloitusretkelle.

Johtajaritari palasi loppuviikolla todellisuuteen: taistelemaan rikkaruohoja vastaan. Torstaina kolmen tunnin uurastuksen jälkeen palstamme näytti taas enemmän kasvimaalta kuin kesantopellolta. Kiitos Heidille korvamattomasta avusta! Kitkemisen ohessa huomasimme citykanien löytäneen tiensä palstallemme taas kerran. Edellisviikolla kanit olivat nauttineet mukavaa aterian meidän herneentaimillamme, jotka kätevinä ihmisinä suojasimme sillä ihastuttavalla vihreällä teräsverkolla. Olihan siis itsestää selvää, että kanit siirtyivät viereiseen penkkiin ja maistoivat muutamia porkkanan naatteja. Kuka nyt ilmaisen aterian jättää väliin? Kanit eivät edes ole ainoita kiusoja: härkäpavuissa on papukirvoja ja ristilehtiset kärsivät kemppi-invaasiosta. Onneksi on jotain hyvääkin; nostimme ensimmäiset perunat! Kolme kaunista perunaa nousi penkistä. Päätimme kuitenkin antaa muiden kasvaa rauhassa, joten suurempia satoja odotellessa:

Rosmariini kukkii

Osaisiko joku sanoa, mikä minttu tämä on?

Salaatteja siistissä rivissä, joskin hiukan liian tiheässä

Pahnan pohjimmaisena: ensimmäiset perunat! Lajike: Victoria

Neulontaakin on tapahtunut. Toinen Ishbel valmistui sopivasti toisiin sukujuhliin. Pingotus jäi tosin hiukan kesken, joten alareuna rullaantuu aavistuksen verran. Pitänee pingottaa uudelleen.

Aurinko-Ishbel Malli: Ishbel (Ysolda Teague) Koko: L - pitsit ABABABA CDE Lanka: Wollmeise 100% Merinosuperwash, Sonne (L) ja Sonne (M), menekki 163 g. Puikot: 3.75 mm tai 4.00 mm, en ole aivan varma Muuta: Sonne (L) loppui 1,5 kerrosta ennen aikojaan. Viimeiset kerrokset neulottu Sonne mediumilla.

Ohjetta oli helppo seurata ja työ valmistui nopeasti. Ainoa mikä kiusaa on se, että pingotus tosiaan jäi puolitiehen kiireen takia. Huivista tuli mielestäni melkoisen suuri, eikä isin tekemä pingoitusalusta ollut riittävän kokoinen, joten pingitukseen piti valjastaa meidän vuoteemme. En kuitenkaan halunnut pingottaa petauspatjan ja rungon väliin, joten piti odottaa sängyn tyhjenemistä, jolloin pingotus jäi samalla päivälle kuin lähtö. Ei sitten ihan kuivunut ajallaan...

Kyttäystäkin on taas tapahtunut:

Viikon ensimmäinen toimitus. Vasemmalta oikealle: Tädit -Tant Grön, tant Brun och tant Gredelin (M) 80/20-pohjalla, Rhabarber (M) 80/20-pohjalla, Herzblut 100%, Birkenrinde (M) 80/20-pohjalla ja viimeisenä Vroni (D) 100%. Värit eivät toistu oikein, huono valaistus kuvatessa ja kameran käyttöohje hukassa.

Viikon toisen toimituksen siniset. Vasemmalta oikealle: Hortensie 100%, Rittersporn (M) 100%, Neptun 100% ja Aquarius 80/20. Tässäkin kuvassa säädöt hiukan hukassa. Ihania ovat joka tapauksessa.

Rakastamani vihreät. Vasemmalta oikealle, kaksi vyyhtiä jokaista väriä: Grashüpfer 100%, Wasabi 100% ja Frühling 100%. Kaikki paitalangat koossa, nyt vuorossa mallin etsiminen.

Wollmeise-laatikkoni on nyt täynnä, ja se on paljon lankaa. Luulen, että osa langoista lähtee ilostuttamaan toista neulojaa. Kaikki joululahjalangat on myös hankittu, viimeisimmät tilattu tänään. Ei enää, kiitän ja kumarran :) Aivan käsittämättömän ihania ovat ja se kierre, vau! Kiitos Ganeshasin blogin ja ravelryhehkutuksen olen astunut seitsemänteen taivaaseen. Myös kotona nautitaan, miehelläni oli eilen hauskaa kun istuin vyyhdit sylissäni sohvalla ja paijasin niitä kuin vauvaa.

Nyt puikoilleni on päätynyt February Lady Sweater, mutta jotenkin paidan neulominen WM:sta kiehtoo enemmän. Saattaapi olla, että tämä on ennen viikon vaihdetta aloitettu.

Pientä säätöä kirjoittamiseen aiheuttaa uudenlaiseen tekstieditoriin tottuminen. Mä en vaan saa sitä toimimaan kunnolla mun rakkaalla omenalla :( No, ehkä se tästä.

Powered by Qumana

Juhlahumua

Meidän perheessä vietettiin juhlapäivää viime viikolla. Isi täytti tasavuosia, joita nyt viimeisten laskelmien mukaan on kuusi ja nolla. Ishbel valmistui juuri sopivasti juhlia varten.

Malli: Ishbel - Ysolda Teaguen Whimsical Little Knits Lanka: Wollmeise 100% Merino Superwash, väri: Farn, menekki: 125 g Puikot: KnitPro 4 mm Koko: L (ABABA CDE, suuri sileä oikeinneulos keskiosassa)

Olen hyvin itseriittoisen tyytyväinen huiviin ja olenkin aloittanut toisen Ishbelin. Lanka pysyy samana, mutta väri on kesäinen Sonne (vaalea). Tavoittelen suurempaa pitsiosaa, joten tarkoituksena olisi neuloa ABABABA CDE. Mikäli käsiala pysyy samana kuin ensimmäisessä, luulisin vyyhdin riittävän tähän hiukan suurempaan huiviin. Oli ilostuttavaa neuloa pitkästä aikaa jotakin muuta kuin sukkia, sukkia ja taas sukkia (edelleen keskeneräistä pellavakassia ei lasketa mukaan). Taidan hetken aikaa neuloa näitä hiukan suuremman pinta-alan omaavia vaatekappaleita ennen kuin jatkan sukkien parissa. Hetkellisen mielenhäiriön uhrina onnistuin tilaamaan Sanguine Gryphonin Bugga! -lankaa. Langan saavuttua Marylandista koti-Suomeen, huomasin, ettei langan väri vastaa lainkaan sitä mitä luulin ostavani. Kuvittelin ostavani sinista lankaa, mutta sainkin violettia. Voihan nenä! Lanka on niin unelmapehmeää, etten haluaisi neuloa siitä muille kuin itselleni. Tiedän kuitenkin, etten villeimmissä unissanikaan tule pitämään violetteja vaatekappaleita. Ahdistus iskee: Mitä minä nyt teen? Lanka oli vielä niin julmetun kallista, ettei sitä kehtaa ääneen sanoa... Langan ostaminen muuten oli Wollmeisekyttäys potenssiin sata ärsyttävämpää. Ilikiä nettikauppa! Sielläkin vyyhdit lentelivät pois korista ennen kuin ehti sanoa katti.

Lanka: The Sanguine Gryphon Bugga! Väri: Western Grapeleaf Skeletonizer Mistä: Täältä

Saksastakin tuli viime viikolla toimitus: kaksi kerää Frühlingiä ja yksi Fliederbuschia. Ensimmäisenä mainitut ovat osa suurta vihreä villapaita -varastoani, joka alkaa olla jo mittava, ja jälkimmäinen on hankittu joulua silmällä pitäen, violetti kun ei edelleenkään kuulu kevätihmisen värikarttaan.

Lanka: Wollmeise 100% Merino Superwash Väri: Fliederbusch Mistä: No, sieltä missä kyttään lankaa perjantaisin 9 - 11 välillä

Minua on muuten viime aikoina vaivannut tauti nimeltä kaula-aukkoahdistus. Näen punaista, kun luen tekstiä, jossa pääntietä kutsutaan kaula-aukoksi. ARGH! Tauti ilmenee erityisen voimakkaana lukiessani painettua sanaa, jonne on eksynyt suomentajalta tai kirjoittajalta termi kaula-aukko. Te kaikki muut, jotka podette samaa tautia, annan teille neuvon: Varatkaa paljon rauhallista mielialaa lukiessanne Ihanat mekot ja tunikat -teosta. Toivottavasti tauti pysyy aisoissa, sillä ostin Lahesta ihastuttavaa satiinisidoksista pellavaa, joka muistuttaa väritykseltään ja kuosiltaan keittiöpyyhkeitä (kyllä vaan: sinivalkoruudullista), ja josta ajattelin toteuttaa jonkin aiemmin mainitun kirjan tunikoista lisättyäni kaavoihin muutamia lisäsenttimetrejä rinnanympärykseen. Kirjallisen lainauksen lisäksi voitte taas lopuksi ihailla kettua. Olen viime viikot lukenut Charles Nichollin The Reckoning -kirjaa, jonka hengessä lainaan Christopher Marlowea. Suosittelen kirjaa kaikille niille, joiden sydäntä lähellä ovat historia, salaliitot ja Elisabeth I:n ajan Englanti. Kit Marlowen murhan selvittyä siirryn tutustumaan lähemmin Elisabeth I:n salaiseen palveluun Alan Heynesin kirjan The Elizabethan Secret Services kautta. Ihanaa!

Was this the face that launched a thousand ships And burned the topless towers of Ilium? Sweet Helen, make me immortal with a kiss. Her lips sucks forth my soul. See where it flies! Come, Helen, come, give me my soul again. Here will I dwell, for heaven be in these lips And all is dross that is not Helena.

Christopher Marlowe Dr. Faustus: scene 13

Kettu lentää frisbeelelunsa perässä