Talvinen koira

Näin meillä viime sunnuntaina. Lumista, ulkoilurikasta joulua!

Powered by Qumana

Höperön taivas

Lupailuni kirjoittaa tämä bloggaus sunnuntain puolella epäonnistui, siitä huolimatta avaudun perjantaista 11.12.2009.

Wollmeisen  nettikaupankotisivuilla on perin kattavat tiedot siitä, kuinka päästä pääkallopaikalle. Puhumattakaan siitä kaukomatkaajalle tärkeästi informaatiosta: koska kauppa on auki pulliaisille. Toisin kuin infossa kerrotaan menee Pfaffenhofeniin junia useammin kuin kerran 45 minuutissa. Ainakin tuona perjantaina junia meni puolen tunnin välein, sinne ja takaisin Müncheniin. Junailua varten kannattaa ostaa automaatista Bayern ticket, sillä voi matkustaa mielin määriin saman vuorokauden aikana Baijerissa. Niin junalla, kuin muilla julkisilla. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Me ostimme tiketin lipunmyyntipisteestä, jossa lippu oli 2 euroa kalliimpi, hurjat 30 euroa. Junailu Saksassa on periaatteessa aika kallista, mutta kun tyytyy "paikkiksiin" ja ottaa selvää tarjouksista, pääsee aika halvalla. Tällä Bayern ticketillä voi matkustaa ainoastaan RE- ja RB-junissa, ei niillä tosi nopeilla ICE-junilla, jotka eivät Pfaffenhofenissa pysähdykään. Arkiaamuisin lippu on voimassa klo 9 aina seuraavan aamuyön kello kolmeen. Viikonloppuisin lippu taitaa toimia hiukan laajemmalla aikavälillä. Samalla lipulla voi liikkua 5 aikuisen ryhmä, joten matkustus on halpaa kuin makkara! Nürnbergin reissua varten ostimme uuden lipun seuraavana päivänä, hyvin toimi. Tämä näin tiedoksi kaikille kiinnostuneille.

Matka Münchenin rautatieasemalta Pfaffenhofeniin kesti noin puoli tuntia. Perillä pitää mennä raiteiden ali, sillä laituri on väärällä puolella kaupunkia. Mielestäni annettu ohje oli hiukan epäselvä tässä kohtaa, tai sitten mä olen vaan pahvi, joka unohti tulostaa kartan matkaansa. Münchener Straße kulkee aseman ohitse ja päästäksemme sille, me käännyimme radan alitettuamme oikealle. Tätä sitten talsittiin, kunnes tulimme Y-risteykseen, jossa ei ollut minkäänlaista suojatietä. Yli vaan korokkeen kohdalta ja varo niitä kovaa ajavia saksalaisautoja! Y-risteyksestä siis viistosti vasempaa. Samaa katua talsitaan, kunnes tullaan Schulstraßen risteykseen, josta ohjeen mukaisesti käännytään vasempaan. Talsitaan 50 metriä ja kauppa on kulkusuunnasta katsottuna oikealla puolella tietä. Mikäli ei ole vielä varannut tarpeeksi rahaa mukaan, on siellä Raatihuoneentorilla pankkiautomaatteja, joista saa jopa 5 euron seteleitä! Tässä tarkempaa kuvaa
Näytä suurempi kartta. Ravelryn München ryhmän Rohrspatz & Wollmeiseen viittava kartta on sitten väärästä Pfaffenhofenista, joten siihen ei kannata nojautua.

Ensi vaikutelmani liikkeestä oli jotain lievän pettymyksen ja ällityksen välimaastosta. Pettymys tuli siitä, että olin kuvitellut kaupan suuremmaksi ja ällitys siitä langan määrästä! Langat pistivät melkein mykäksi.



Heti aluksi kysyttiin kieltä, jolla asioidaan ja seuraavaksi tarjottiin kahvia. Melko mainiota! Olimme äidin kanssa sopineet, että kaupassa saa käyttää aikaa kaksi tuntia, joten kävin asiaan :D Samaan aikaan kanssamme kaupassa oli ranskalainen pariskunta, nainen valitsi lankaa ja mies joi kahvia. Kysyivät meiltä olimmeko tulleet kaupan takia. Tuskin äiti, mutta minä kyllä. Tässä kohtaa minulle myös selvisi, että nainen sohvalla oli Wollmeise-Claudia.

Ostoslistojen lankojen ostaminen oli helppoa. Valitessani useampia vyyhtejä samaa lankaa auttoi Claudia löytämään mahdollisimman hyvät vyyhdit. Palvelu oli siis erinomaista. Tosin hiukan harmitti, kun ylpeänä kehaisin juuri saaneeni paidan valmiiksi Kürbiksestä, sanoi värjäri, ettei väri sovi minulle. Yhdessä tuumin etsimme sitten uuden värin, joka sopii tällaiselle semipellavapäälle. Uuteen paitaan on sitten tarjolla Aquariusta.

Kaikkia värejä ei tosiaankaan ollut saatavilla kaupasta ja kaupassakin olevat värit eivät välttämättä vastanneet kuvausta. Himoitessani Saami-väriä kysäisin, mikä langoista on lähimpänä oikeaa. Hetken mietittyään Claudia tokaisi, ettei mikään oikeastaan vastaa sitä, mitä pitäisi olla. Eipä sitten tarvinnut ostaa sitä matkalaukkua rasittamaan. Raku-Regenbogenia ei ollut sielläkään, eikä Johannisbeer & Brenesselia. Jälkimmäistä olin ilokseni saanut vaihtokauppana juuri ennen matkaa. Omat tuliaiset olivat ne hankalimmat, muut olivat anteneet niin tarkat tiedot, mutta itseni olin melkein unohtanut. Kaikkea kaupasta ei vaan voinut ottaa matkaansa, vaan piti tyytyä Naturaliin, Mosekseen, Gazpachoon, Feldmausiin ja Aquariukseen. Eiköhän niillä hetken pärjää.

Tarjolla olisi ollut myös pitsilankaa, aivan muutama vyyhti Mollya, vanhemman "tuotannon" Lammdochwollea ja harvinaisempia twin-lankoja fluffya ja wild thingia.

Mikäli pääset käymään kaupassa, älä unohda vierailla vessassa! Vaaleanpunaiset seinät, jonne voi kirjoittaa terveisensä, kristallikruunu katossa ja ruusuja pöntön kannessa!

Powered by Qumana

Matka sinne ja takaisin - Eevun tarina

Torstaina 10.12. klo 13.00 istui vieressäni jännittynyt nainen, äitini. Kone lähtisi kohta liikkeelle noustakseen ilmaan. Sydämmen lyönnit tihenivät ja tuskan hiki tuntui käsissä. Muutamaa tuntia myöhemmin olimme turvallisesti Münchenin lentokentällä ja kokeneen matkailijan elkein suuntasimme hotelliimme.

Niin, olin viikko sitten onnellisesti Saksassa tutustumassa joulumarkkinoihin ja jumalaiseen Wollmeise-myymälään Pfaffenhofenissa. Seuraavassa tiivistetysti kuvakertomuksena matkamme:

Torstai 10.12.


Ensimmäisen päivänä emme ehtineet Münchenin keskustaan ennen auringonlaskua.


Näiden vuoksi sinne mentiin: markkinoiden.


Neue Rathaus. Gotiikasta huolimatta raatihuone on todellakin uusi raatihuone. Rakennus on valmistunut joskus 1800-luvulla.


Jokaisen turistin pakollinen vierailukohde: Hofbräuhaus. Huomaa vannoutuneen siiderinnauttijan juomavalinta: vehnäolut. Perunasalaatit olivat maistuvia ja olut täyteläistä.

Perjantai 11.12.

Kuvat puhukoot puolestaan.


Tämä näky kohtasi melkein heti ovesta sisään astuttuani.


Ja tämä.


Lankaa valitsemassa. Tämä kummallinen rajaus on siksi, ettei Claudia näkyisi kuvassa. Itselleni en siis hymyile.


Taivaallista lankaa. Sitä oli pökerryttävän paljon.


Nobody is Perfect -seinämä. Tämän langan sai tosiaan 10% prosentin alennuksella. Pakko myöntää, etten ollut kovin innokas penkomaan hyllyä, ehkä sen väriepäjärjestyksen vuoksi. Tosin minulle etsittiin sieltä kaipaamani Moses joululahjaa varten.


Valmista tuli!



Yli kahden tunnin urakan jälkeen on kaupan edessä onnellinen ostostelija. Langat ovat viisaasti piilossa, jokuhan olisi voinut nyysiä ne.


My precious! Huomauttaisin, että tässä on lankoja kolmelle "höperölle".


Piti päästä vielä illalla ulkoiluttamaan kameraa. Neue Rathaus, taas kerran.


Tunnelmallista oli, vaikkakin torstaina ja perjantaina satoi vettä.

Lauantai 12.12.

Yön aikana oli satanut lunta ja ilma oli pakastunut. Suomalainen oli kuin kotonaan.


Frauenkirchen tornit, Münchenin tunnukset.




Nürnbergin joulumarkkinoilla. Junamatka Münchenistä Nürnbergiin oli valaiseva. Mikäli matkustat Saksassa RE- tai RB-junilla, mene ajoissa laiturille, väijy itsellesi hyvä paikka tungoksessa, ole sopivasti röyhkeä ja etsi itsellesi mahdollisimman nopeasti istumapaikka. Muussa tapauksessa sinulle käy kuten meille. Minä lattialla pyörävaunussa ja äiti penkillä vieressä. Olipa erityisen nautittavat kaksi tuntia, maisemistakin näki vain puiden latvat. Takaisin tullessa tekniikkamme oli hioutunut täydelliseksi ja saimme oikein kunnon istumapaikat.


Koska mukana matkassa olleet matkaoppaat rajoittuivat Etelä-Baijeriin, jäi tämä Nürnbergin nähtävyys meille epäselväksi. Äitini kyllä jonotti pyörittämään aidassa roikkunutta rengasta, lampaita kun olemme.




Keisarinlinnan muurien sisäpuolella. Nürnbergissä sijaitsee yksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan linnoista. Kaupungin historiallinen merkitys oli syy siihen, miksi kansallissosialistinen puolue piti kokouksensa Nürnbergissä. Valittevasti meillä ei ollut aikaa vierailla entisellä puoluekokousalueella eikä edes Albrecht Dürerin museossa, joka sentään sijaitsee keskustassa.



Sunnuntai 13.12.

Viimeiseksi vierailukohteeksi valitsimme Dachaun keskitysleirin. Paikan vaikutus oli mykistävä.

Powered by Qumana

Craft - kädentaito

Meillä jännitettiin eilen Top Chef -sarjan finaalin viimeistä osaa. Realityohjelmista kyseinen sarja on kuulunut meidän molempien suosikkeihin Suomen ensi esityksistä lähtien. Elämme mukana sarjan tunnelmassa, melkein haistamme ruuan nenässämme ja kaikkitietävinä arvostelemme ruokia ja kokkeja, vaikkemme ruokaa pääsee maistamaankaan.

Minulle sarja tarjoaa ennen kaikkea kädentaitoja. Tämä tuli esille myös oman suokkini Richard Blaisin eräässä kommentissa. Hän puhui kädentaidosta ruuanlaittamisen yhteydessä. Toki kokki tarvitsee muitakin taitoja, joista kunnollinen makuaisti lienee kärjessä, mutta kädentaidoton kokki olisi yhtä tarpeeton kuin maku- ja hajuaistiton.

Sana craft tuli esille myös toisessa yhteydessä eilisen finaalin aikana. Sarjan päätuomarin Tom Colicchion ravintolaketjun nimi on ytimekkäästi Craft. Suomennetaanko sana taidoksi vai kädentaidoksi riippunee yhteydestä, ja kun kyseessä on ravintola molemmat suomennokset ovat mielestäni sopivia. Sanaan craft sisältyy oikeastaan kaikki oleellinen, ikävä kyllä brittienglannissa sanalla taitaa olla negatiivinen konnotaatio, tosin kuin amerikanenglannissa.

Kouluissa opiskellaan taito- ja taideaineita. Näitä ovat käsityö (sisältää tekstiili- ja teknisen työn), kotitalous, kuvataide, liikunta ja musiikki. Kaikissa harjoitetaan jotain taitoa, oli se sitten koordinaatiota tai hienomotoriikkaa. Samalla kaikki voidaan mieltää taideaineiksi, sillä jokainen näistä aineista muuttuu taiteeksi taitavissa käsissä. Näillä aineilla on merkitystä pyrittäessä ammatilliseen koulutukseen, lukioon haettaessa aineet eivät ole niin merkityksellisiä ellei oppilas hae eritystehtävän saaneeseen lukioon.

Taidon merkitys tunnustetaan, mutta saako se kuitenkaan ansaitsemaansa arvoa? Ollessani opetusharjoittelussa Norssissa kuuntelimme erästä vanhempainiltaa, jossa vanhemmat valittivat siitä kuinka tekstiilityön tuntien myöhäinen ajankohta estää harrastuksiin pääsemistä. Tässä kysyisessä luokassa ts-tunnit oli sijoitettu jaksossa kahdeksi kaksoistunniksi ja yhdeksi yksöistunniksi. Opettaja oli yhdistänyt yksöistunnin osaksi kaksoistunteja nipistämällä välitunnista ja venyttämällä viimeistä tunti hiukan pidemmäksi, sillä yhden tunnin kerta on oppiaineessa yhtä tyhjän kanssa. Ilmeisesti osalle vanhemmista käytäntö ei sopinut, harrastukset olivat oppiainetta tärkeämpiä. Mielestäni tästä vanhemman mielipiteestä heijastui hänen arvomaailmansa, johon kädentaidot eivät kuuluneet.

Kädentaidot vaativat jatkuvaa harjoittamista. Oli kyseessä sipulin leikkaaminen, kirjonta tai soittaminen, ei kisällistä tule mestaria ilman kunnolista, pitkäjänteistä harjoittelua. Tämän aasinsillan kauttaa pääsen takaisin aiheeseeni: Top Chef -ohjelman kilpailijat ovat erinomainen esimerkki siitä, mitä syntyy kovan työn ja harjoittelun tuloksena. Omatkin oppilaani ihmettelevät kuinka neulon niin nopeasti tai osaan silmämääräisesti mitata kahden senttimetrin päärmeen oikein. Harjoituksella, on vastaukseni. Taidosta en kehtaa puhua, suomalainen kun olen. Silti taidosta pitäisi puhua enemmän, minunkin. Tarvitaan aina joku kimmoke ja tässä tapauksessa se oli realityohjelma, jossa osallistujilla on todellista taitoa. Minua ei kyseeseen kilpailuun voisi laittaa, ruuanlaittotaitoni ovat vielä kehitysvaiheessa. Maksan mielelläni maistuvasta, yllätyksellisestä ja unohtumattomasta ruoka-annoksesta, siinä missä toivon muiden maksavat hyvin tehdyistä kädentaidon näytteistä ja arvostavan taitoa työstää puuta, kangasta, metallia... Ilman niitä taitoja emme olisi tässä missä olemme. Usko pois!

Powered by Qumana