Kesäheinä

Neiti tuli maailmaan helmikuun puolivälin tienoilla raskausviikoilla 42+2. Ihana tyttönen, päivä päivältä kehittyy ja antaa iloa läheisilleen.

Käsitöitäkin olen tehnyt, mutta niistä joskus toiste. Yllättäen tuo valokuvauskohde on hiukan muuttunut, esim. ravelryn stash on jäänyt jostain kumman syystä huonolle ylläpidolle kuvien sekä tietojen osalta.


Neiti hymyilee mummolleen.


Mummolan pihassa kuvattua.

Powered by Qumana

Suklaa parantaa kaiken

jopa sen itkupotkuraivari-mielialan. Tänään on ollut ikävin päivä raskaudessa tähän mennessä. Aamulla otti todella pahasti päähän herätessä. Ongelmana oli ainoastaan se, että piti taas herätä omasta sängystä eikä Otus ollut antanut merkkejä vuokra-ajan päättymisestä yön aikana. Tiedän, ettei tässä ole mitään hätää ja ensi viikolla siirrytään jo Kättärin hellään huomaan, ellei seuraavien parin päivän aikana tapahdu mitään. Silti tänään mielen valtasi ärsytys ja mua-ei-kiinnosta-enää-mikään -fiilis. Ei ihme sinänsä, sillä olen ollut kotona jo marraskuun puolivälistä, joten samat seinät ja sama seura alkaa jo tulla korvista. Onneksi tähän vaivaan löytyi murjotuksen jälkeen parannus: hasselpähkinäsuklaa. Nyt jo melkein hymyilyttää.

Hyvä puoli tässä lasketun ajan ylittäneessä raskaudessa on se, että viime päivinä on Otukselle valmistunut yhtä ja toista. Nyt sitä toista...




Minttu sekä Ville (Ravelryssä)
Malli: BabyDROPS b14-27 Takki, housut ja huopa
Koko: 1/3 kk
Lanka: SandnesGarnin Lanett, värit 1012 (luonnonvalkoinen) ja 8913 (mintunvihreä)
Menekki: Molempia oli 100 grammaa, molempia jäi reilusti.
Puikot: 2.5 mm
Muuta: kolme nappia ja tiheys ihan päin seiniä


Tsuuh-tsuuh (Ravelryssä)
Malli: Vauvan sukka
Lanka: SandnesGarnin Lanett, 1012
Menekki: 29 grammaa
Puikot: 2.5 mm


Tumput (Ravelryssä)
Malli: Oma. 36 silmukkaa, 2o2n joustin varressa ja kärjessä leveä nauhakavennus
Lanka: SandnesGarnin Lanett, 8913
Menekki: 12 grammaa
Puikot: 2.5 mm

Pipa (Ravelryssä)
Malli: Norwegian Sweet Baby Cap
Koko: 6 kk
Lanka: SandnesGarnin Lanett, 1012 ja 8913
Menekki: yhteensä 23 grammaa
Puikot: 2.5 mm ja 3 mm
Muuta: Nauhat putkineulosta 3 silmukalla. Nyt opettaja tahtoo opettaa: i-cord on suomeksi putkineulosta. Nih! Menen taas nipottamaan kulman taakse.

Yhteensä lankaa näihin kaikkiin meni 207 grammaa. Valkoista enemmän kuin mintunvihreää. Muitakin vauvajuttuja on valmistunut, mutta niistä joskus myöhemmin, jos silloinkaan. Vaippahousut ja minä ei oikein tulla toimeen, tai sitten kaikki on hahtuvan syytä.

Asiasta näkkileipään eli pyykin pesemiseen. Luin tänään ilokseni Suomen Kuvalehteä (5/2011), jossa oli artikkeli pesulatoimintojen kilpailutuksesta. Osana tätä artikkelia oli lyhyt tietoisku viileän pesuveden riskeistä. Itse artikkeli käsitteli kyseenalaista virolaista pesulaa ja sen antamaa väärää tietoa kilpailutusten yhteydessä. Eräs näistä vääristä tiedoista oli se, että  pesula väittää pystyvänsä pesemään puhdasta pyykkiä +20 asteessa, melkein ilman kemikaaleja ja vähäisellä vedenkulutuksella. Lyhyempään tietoiskuun oli haastateltu HY:n Hjelt-instituutin hygienian ja mikrobiologian laboratorion johtajaa Kirsi Laitista, joka yksiselitteisesti toteaa, ettei pyykki puhdistu näin alhaisissa lämpötiloissa. Samasta tekstistä käy myös ilmi, että laitoksella oli tutkittu pesuainetta, joka lupaa puhdistaa pyykin +25 asteessa. Lupaus, joka ei toteutunut lian poistamisen eikä bakteerien tappamisen suhteen. Mitä virkaa on siis aineella ja pesulämpötilalla, joka ei toimi?

Olen aiemminkin avautunut näistä nykyisistä pesuohjeista ja tämä artikkeli saa minut vaan lisäämään vettä myllyyn. Varsinkin, kun Laitinen toteaa, että suolistoperäiset mikrobit kestävät lämpöä ja voivat lisääntyä +45 asteeseen asti. Tämä herätti huomioni siksi, että törmäsin kestovaippa-asioissa vaippoihin, joiden suosituspesulämpötila oli +40 (yhdet sellaiset löytyivät jopa äitiyspakkauksesta). Miksi minä tahtoisin käyttää vaippoja, joiden hygieenisyys pidemmän käytön jälkeen olisi todella kyseenalaista? Emmehän me aikuisetkaan käytä pyyhkeitä tai lakanoita, jotka huitaisen "puhtaaksi" maapallon pelastavilla alhaisilla pesulämpötiloilla ja meillä on sentään jo jonkinlainen vastustuskyky. Meidän perheessä myös ne intiimimmät vaatteet päätyvät useimmiten +60 pesuun, ihan hygieniasyistä, jos vain materiaalit antavat myöten. Niin hullu en tosin ole, että laittaisin rintaliivit ja pitsiset unelmat sinne sekaan. Tässä kohtaa täytyy nostaa lippaa H&M:lle, jonka puuvillaisten sukkien ja alushousujen pesuohje sanoo yksiselitteisesti +60 astetta. Me like!

Lähden nyt tutkimaan pyykkikoneen sisältöä ja sitä selvisikö kaikki vaatteet kuumasta kylvystä ongelmitta. Moro!

Powered by Qumana

Iisakin kirkkoa rakentamassa

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisenä tilkkutyöihmisenä. Lukioikäisenä aloitin yhden täkin, jonka viimeistelin talouskoulussa. Sen jälkeen tilkkutyörintama hiljeni siihen saakka, kunnes viimeisessä harjoittelussa piti opettaa jokin tilkkutyötekniikka. Lentäviä hanhia ommeltiin sitten ihan urakalla, niin oppilaat kuin harjoittelijaopettajakin. Uudemman kerran tilkkutyöt osuivat polulleni nykyisessä työpaikassani, jossa yhdeksännen syksy aloitetaan tilkkutöillä. Omia töitä ei harjoitusten ja esimerkkien lisäksi ollut sitten syksyn 2000 valmistunut, seikka, joka muuttui tuossa eilen.

Tilkkutyöinnostus on hiljalleen hiipinyt takavasemmalta, samalla kun aiheeseen liittyvä negatiivinen asennoituminen on muuttunut positiiviseksi kajahtamiseksi. Suurimpana vaikuttimena lienevät olleen ne kauniit kankaat ja kaksi blogia, joiden jälkeen readeriin on ilmestynyt kasa uusia blogeja luettavaksi. Nykyisin kirjahyllyssä majailee myös pino moderneihin tilkkutöihin keskittyneitä kirjoja, joita selaisee ihan vain ilokseen ja haaveilee ajasta, jolla toteuttaa kaikki ne ihanuudet ja lisäksi suunnitella omia töitä.

Tästä täkistä piti tulla sellainen söpö ja pieni köllöttely täkki Otukselle. Söpö siitä tulikin, mutta pienuus on ihan katsojan silmässä. Työnimenä toimi viime päivinä Iisakin kirkko, sillä sen kaltaiset olivat tunteet tikkauksia tehdessäni. Tuntui, ettei kangas koskaan lopu ja alalankaa sai olla koko ajan puolaamassa lisää. Aikaa meni sellainen reilu kuukausi, tosin oli viikkoja, jolloin työ ei edistynyt laisinkaan. Kaikesta huolimatta, saanko esitellä: 

For the Wee One

Malli: Boxed In Quilt

Koko: noin 107 cm x 127 cm

Kankaat: Modan Happy Layer Cake, reilu puolet meni tähän peittoon. Lisäksi sarjan kankaat Happy Stem Green Ribbon Stripe (0,5 jaardia), Happy Terrific Turquoise Pollen (2 jaardia) ja Happy Stem Green Pollen (0,5 jaardia). Takakappaleessa Konan yksivärinen Peacock (2 jaardia). Kaikki kankaat Fat Quarter Shopista.

Lanka: Valkoista peruspolyester-Gütermannia tilkkujen ompeluun, tikkauslankana Gütermannin Sulky 30 puuvillainen konetikkauslanka. 

Täyte: Westfallenstoffen EKO-puuvillavanu Tilkkutexistä

Erikoista: kaikki saumat on silitetty auki, konetikkaus vei noin 500 metriä lankaa

Tikkauksia

Takakappale (vai taustakangas?) kaikessa komeudessaan

Lähikuvaa tikkauksista ja reunakaitaleesta

Tikkaukset on tehty vapaalla konekirjonnalla. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että koneen alasyöttäjät, ne hampaat, jotka vastaavat kankaat liikkumisesta, lasketaan alas, piston pituudeksi säädetään nolla ja koneeseen vaihdetaan koneparsintajalka. Näiden toimenpiteiden jälkeen ompelija on se, joka vastaa kankaan liikkumisesta ja siitä millaiseksi ommel muodostuu. Tässä tapauksessa ommel mutkittelee paljon, eikä ompeleet osu toisiinsa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Itse olen pitänyt vapaasta konekirjonnasta siitä lähtien, kun olen siihen tutustunut, joten tällainen modernimpi tikkaus oli selvä valinta suorien linjojen sijaan. Aikaa ja lankaa toki kului huomattavasti enemmän kuin mitä suoriin tikkauksiin olisi mennyt.

Ideana takakappaleen levennysten tilkkukaitaleisiin on lähtöisin Oh, Fransson -blogista. Tosin sovelsin ohjetta ja jätin blokit vain vinoraidoista muodostuviksi. Voin lämpimästi suositella kaikille asiasta kiinnostuneille blogia ja sen kirjoittajan, Elizabeth Hartmanin, kirjaa The Practical Guide to Patchwork. Syy siihen, miksi takakappaletta piti leventää, johtui yksinkertaisesta ajatteluvirheestä. Tilkkutyökankaat ovat kapeampia kuin täällä Suomessa myytävät kankaat keskimäärin, joten jostain piti saada lisää leveyttä, siksi kolme värikästä kaitaletta takakappaleessa.

Mikäli jota kuta kiinnostaa, ompelukone, jolla täkki on ommeltu, on Bernina Activa 135. Reunakaitaleiden ompelussa käytin lisävarusteena saatavaa tasasyöttäjää, jota ilman en välillä voisi elää. Ne kaksi blogia, jotka aiemmin mainitsin, ovat Pikku-Ketun ja Johannan blogit.

Powered by Qumana

Yhtenä kappaleena

Tällaista täällä viime aikoina.

Powered by Qumana