Epäpoliittista, keskeneräistä, talvista ja kritiikkiä

Edellisen kirjoitukseni ollessa melko poliittinen vähintäänkin aihepiiriltään, tämä kirjoitus ei sellainen tule olemaan. Se on pyhä lupaukseni, ja lupaukset on annettu pidettäviksi. Seuraavaksi sananen Shakespearelta:

Sigh no more, ladies, sigh no more, / Men were decievers ever, / One foot in sea and one on shore, / To one thing constant never: / Then sigh not so, but let the go, / And be you blithe and bonny, / Converting all your sounds of woe / Into Hey nonny, nonny.

Kyseessä on Shakespearen runon Sigh no more, ladies. Sulokkaammin suomeksi: Pois suru, naiset. Lainaus ei liity mitenkään elämäntilanteeseeni. Satun vaan pitämään runon säkeistöjen viimeisistä lauseista Into Hey nonny, nonny. Aale Tynnin suomennoksessa tämä lennokas lause on käännetty paljon sanovaksi hei heipparalla ralla. Viimeksi kuluneen helmikuun aikana olin osallisena Lankahamstereissa. Löysin kuukauden aikana kuitenkin ilmeisesti mielestäni parempaa tekemistä, enkä saanutkaan valmiiksi kuin kahdet sukkaparit. Neulomisen sijaan löysin itseni viikolla kahdeksan Rukalta, enkä päivääkään vaihtaisi siitä ajasta pois.

Maisema Valtavaaran laelta. Halo

Oli aivan ihanaa kokea kunnollista talvea edes viikon ajan! Ladut ja sukset luistivat ja aurinko helli meitä hiihtolomalaisia monena päivänä. Lankahamstereista tipuin aivan viime metreillä. Retkahdin ostamaan Titityyltä Helsingin Kädentaitomessuilta 28.2. kolme lankavyyhtiä. Kaksi niistä on aivan ihastuttavaa Handmaidenin Casbahia ja yksi Fleece Artistin Sea Woolia. Sea Woolin ostin miestäni varten, nähtäväksi jää kuinka hyvin simpukkakuitu kestää kanta- ja päkiäastujan käytössä.

Casbah, värinä taitaa olla Lily Pond

Yllä olevassa kuvassa on Cookie A.:n Pomatomusten pintaa. Lankana oli Socktopuselta ostamani Shelridge Farmin Ultra, väri G. En pidä väristä, mutta lanka on ihanan pehmeää ja sitä oli mukava neuloa. Cookie A:n ohje on hyvin tehty ja selkeä. Ei ole turhaan hänen ohjeitaan kehuttu, olenkin tilannut Bookdepositorystä hänen huhtikuussa ilmestyvän kirjansa. Tekeillä on toiset Cookie A.:n ohjeen mukaiset sukat, jotka olen nimennyt Runoilijaksi, onhan sen alkuperäisen ohjeenkin nimi Baudelaire. Sukat valmistuvat Araucanian Ranco -langasta, joka tuntuu neulottaessa ikävän kovalta. Värikään ei oikein miellytä silmääni, mutta ohjetta on mukava tehdä.

Olen ilmoittautunut Työviksen kehrää värttinällä -kurssille. Kurssia odotellessa tilasin Bookdepositorystä Maggie Caseyn Start Spinning -teoksen. Kirja vaikuttaa taidolla tehdyltä, kuvat ovat havainnollisia, mutta tarkempi tutustuminen teokseen on vielä tekemättä.

Kuvassa Start Spinning, Suuri Käsityölehti 3/2009 ja ihastuttavat Pauliina Rundgrenin tekemät teesihdit

Posti oli kantanut tänään uusimman Suuri Käsityölehden. En ole koskaan ollut lehden ylimmäinen ystävä, eikä vaikuta siltä, että mielipiteeni tulee lehdestä päätoimittajamuutoksesta huolimatta vaihtumaan. Opettajalle uusimpien lehtien kaavat ovat olleet merkityksettömiä. Neulontaohjeita on näppituntumalla enemmän kuin ennen, mikä ei ole yllättävää. Olen kuitenkin aina pitänyt Suurta Käsityölehteä enemmän ompelulehtenä kuin neulelehtenä, ja uskoisin lehden tulevan useimpiin kouluihin sillä perusteella, ei neuleohjeiden vuoksi. Avattuani sanaisen arkkuni aiheesta Suuri Käsityölehti, jatkan vielä hetken. En ole erityisemmin pitänyt lehden "tuunaus"kaavoista. Vihaan koko tuunaussanaa, enkä näe, että aiheelle on merkityksellistä uhrata useita sivuja kahdesta eri numerosta. Tuunaukselle on olemassa hyvä suomenkielinen termi, tai oikeammin useita, muun muassa uudistus, muokkaus ja muodistus. Miksei näitä termejä voi käyttää? Toki, eiväthän ne kuulosta termeinä yhtä lennokkailta ja trendikkäiltä kuin tuunaus, mutta ne ovat suomenkieltä ja sanoilla on jo ennestään vakiintunut merkitys. En missään nimessä väheksy tuotteiden käyttöiän pidentämistä muodistamisella, kritiikkini sen sijaan kohdistuu aiheelle omistettujen sivujen lukumäärään. Olen lukenut kyseistä lehteä ehkä kuin piru Raamattua, mutta muutosta on rummutettu kovaan ääneen niin blogeissakin kuin Helsingin Kädentaitomessuilla. Pitää siis olla valmis ottamaan vastaan kritiikkiä. Minulla saattaa olla ennakkoluuloja, jotka muuttuvat, jos aihetta siihen on. Piru jatkaa edelleen. Minulle sana suunnittelija merkitsee sitä, että suunnittelija osaa myös toteuttaa suunnitelmansa. Itseään ei voi nostaa suunnittelijaksi, ellei ymmärrä sitä, miten vaate rakentuu. Jos kaavoitus on hepreaa, on parasta jättää suunnittelu niille, jotka asian osaavat. Itseäni en nimeä suunnittelijaksi, vaikka kaavoituksen perusteet hallitsenkin. Samaten kun vaadin suunnittelijalta taitoa kaavoittaa ja toteuttaa oma suunnitelmansa, vaadin myös kolumnistilta taitoa kirjoittaa ajatuksia herättävää tekstiä. Kolumni on lajina vaikea, eikä minua kiinnosta lukea lehdestä kenenkään kertomuksia siitä, millä jalalla sattui aamulla heräämään. Sellainen ei haasta minua ajattelemaan asiaa, vaan pidän kirjoitusta tilan tuhlauksena. Lehden tilaajana maksan lehdestä, samalla asetan omat vaatimukseni lehden tasolle. Siksi meille tulee Helsingin Sanomat Etelä-Suomen Sanomien sijaan, vaikka viimeksi mainittu olikin aamulehteni seitsemänvuotiaasta siihen saakka kunnes muutin Helsinkiin. Seikka, että lehti on harrastelehti, ei tarkoita automaattisesti sitä, ettei sen kolumnien ja artikkelien tulisi haastaa lukijaansa. Mutun sijasta lukisin mieluummin esimerkiksi suunnittelijoiden ajatuksia suunnitteluprosessista, materiaalien hiilijalanjäljestä... Tilaajaa ei saa aliarvioida! Naistenlehti kolumneja voin lukea Me Naisista, jos niin haluan. Harrastelehdestä haluan lukea harrasteestani. Lopuksi vielä ajateltavaa Williamilta...

Sing no more ditties, and sing no moe, / Of dumps so dull and heavy; / The fraud of men was ever so, / Since summer first was leafy: / The sigh not so, but let them go, / And be you blithe and bonny, / Converting all your sounds of woe / Into Hey nonny, nonny.

Ajatuksia politiikasta

When I wrote the following pages, or rather the bulk of them, I lived alone, in the woods, a mile from any neighbor, in a house which I had built myself, on the shore of Walden Pond, in Concord, Massachusetts, and earner my living by labor of my hands only. H. D. Thoreau

Viime aikaisten tapahtumien seurauksena minussa on noussut esiin pieni aktivisti. Tähän mennessä oma aktivismini ei ole muuttunut kansalaistottelemattomuudeksi, mutta tyytymättömyyden siemen on kylvetty. Uutiset muun muassa eläkeiän nostosta, Finlaysonin lakkautuksista ja tietyn puolueen lähes rikkumattomasta kannatuksesta, ovat saaneet minut toivomaan muutosta. Pikaista sellaista. Sunnuntainen Helsingin Sanomien artikkeli siitä, kuinka Suomi on demokratian kehitysmaa, mikä tulee suhteessa kansanäänestyksiin, oli ajatuksia herättävä ja ruokki niitä tyytymättömyyden liekkejä, joita välillä sisälläni tunnen. Se jossain määrin sanoin kuvaamaton ärtymys siitä, kuinka meitä johdatetaan kuin lampaita, ja kansan hiljainen nyökyttely säädettäessä lakeja, jotka voidaan nähdä perusoikeuksia rajoittavina. Rehellisesti sanottuna minua sieppaa ja pahasti! Olen napaani myöten täynnä ylhäältä annettuja käskyjä, joista en kansalaisena pääse edes keskustelemaan. Olen kyllästynyt siihen, että taloudellisilla seikoilla rajoitetaan perusoikeuksia. Tämä maa on demokratia! Haluan saada ääneni siten kuuluviin, myös vaalien ulkopuolella! Tulihan sekin ärtymys päästettyä ulos. Kuitenkaan ei ole kyse mistään pelkästä ärtymyksestä, vaan tunteesta, ettei kykene vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin. Suomessa on eduskunta, jonka tärkein tehtävä on ymmärtääkseni toimia lakiasäätävänä toimielimenä. Äänestysikäiset suomalaiset valitsevat kansanedustajat, jotka sitten eduskuntaan päästyään päättävät, että tärkein työ tapahtuukin eduskunnan valiokunnissa, ei täysistunnoissa, joissa lait hyväksytään. Populismia, saattaa joku siellä takarivissä tuhahtaa. Ehkäpä, tarkoituksenani ei ole olla sinänsä poliittinen, vaan kertoa omista mietteistäni. En omista puoluekirjaa, taikka äänestä mitään tiettyä puoluetta. Tilastojen perusteella minun tulisi äänestää vihreitä, mitä olenkin usein tehnyt. En aina hyväksy heidän tekemisiään enkä näkemyksiiän, eikä sitä voidakaan vaatia. Palatakseni takaisin Thoreuahun, jonka sitaatti kruunaa tämän kirjoituksen. Thoreuan sitaatti on paitsi kaunis, mutta samalla se oli alkuvoimana tähän ajatusten tulvaan. Kirjallisuuden tehtävänä on synnyttää ajatuksia, ovatpa ne sitten negatiivisia, positiivisia tai neutraaleja. Tämä blogikirjoitus ei ole kirjallisuutta, vaan sanoja toistensa perässä. Toivon kuitenkin, että kirjoitus herätti sinussa jotakin. Taidankin yrittää ottaa sitaatin jokaisen kirjoitukseni alkuun...

Ihanainen helmikuu

Helmikuu on kuista kaunehin. Tämä väite tuli taas todistettua tänään kävelyllä. Pakkanen nipisti poskia, ja taivas oli kirkas ilokseni.

Nuuti ressukka joutui taas olemaan seuranani, kun kuvasin viimeisimmät ostokseni.

Utunan Nutu-langat ovat viimeisin rakkauteni. Langat tuoksuvat ihan maaseudulle, elikkäs lampaalle ja ovat aivan ihanan värisiä. Nutu-langat on valmistettu harvinaista kainuunharmas-lampaan villasta, joten ne sopivat mainiosti tälle 1/4 kainuulaiselle. Sarajas (sinisävyinen) ja Selenasulka (punasävyinen) lankavyyhdeistä tulee raitasukat Kainuusta kotoisin olevalle isälleni.

Punnan kurssin ollessa matalalla on pitänyt tilata lankoja, tässä niistä osa. Cashmere Islandista tulee jonkinlainen hartianlämmitin. Jo aiemmin posteljooni on saanut kantaa yhtä ja toista lankavyyhtiä tänne Arabiaan.

Koigut kannatin ystävälläni Mikolla New Yorkista. Tilauksessa oli suurempikin saalis, mutta ehkäpä tämä on ihan riittävästi. Näistä tullee taas sukat. Helmikuun piinaksi liityin Lankahamstereihin. Tähän mennessä olen selvinnyt hyvin yhden päivän, tuskaa on tosin helpottaneet tänään Englannista tulleet Norot ja Noro Mini Knits ohjekirjanen. Kurkkupalstan lankoja vielä odottelen. Tweedi-villatakkini valmistuminen on läheisesti riippuvainen Kurkkupalstan langoista, sillä lanka loppui kesken juuri ennen kauluksen neulomista. Olen saanut valmiiksi vihdoin ja viimein Joutsenlaulusukat, mutta ne ovat edelleen pingoittamatta ja vailla kunnon kuvaa. Tulisukat olen kaivanut naftaliinista, jotteivät ne jäisi liian pitkäksi aikaa korin pohjalle odottelemaan. Sukat valmistunevat viimeistään huomenillalla.

Kevät vai talvi = Kevättalvi

Helsingissä on ollut viimeisenä kahtena talvena perin epätalvista. Lunta ei ole ollut nimeksikään ja pakkanenkin on ollut teillä tietymättömillä. Talvesta on pitänyt nauttia niinä muutamina pakkaspäivinä, joita olemme onnistuneet saamaan. Siksipä viime perjantaina, kun mittari näytti -6 astetta ja aurinko hymyili, suuntasimme koiruuden kanssa kunnon lenkille. Tältä puolitalvinen Vanhakaupunginlahti näytti:

Vastavalo antaa toki hiukan vääristyneen kuvan siitä, millaista ulkona olikaan. Emme me aivan näin dramaattisessa valossa saaneet lenkkeillä. En vain voinut vastustaa kiusausta vastavalokuvauksesta. Suvilahden voimalaa olen kuvannut useampana talvena, ja pidän yhä enemmän sen antamasta ilmeestä kaupungin profiiliin.

Koiruus päätyi taas pitkän tauon jälkeen kameran laukaisimen eteen. Uljas uroksemme on selkeästi kasvanut aikuiseksi, sillä Koiruus jaksoi poseerata minulle. Poseerauksesta huolimatta rakkain kuvani Koiruudesta on silti tämä:

Kuvassa oleva Vanhankaupunginlahden jää on ollut tänä talvena harvoin saatavilla. Perjantaina näimme Koiruuden kanssa siellä pilkkijöitä, mutten uskaltanut viedä Koiruutta sinne. Poloinen hiukan säikähti jään pauketta. Olemme kyllä käyneet kokaisemassa jään kestävyyttä jo aiemmin, sekä jalan että luistimin. Viime luisteluepisodin jälkeen teroitutin luistimeni seuraavaa kertaa varten. Luistimet ovat nyt nojailleet eteisen kaappeihin pari viikkoa. Tänään sunnuntaina olisi ollut hyvä hetki luistella, mutta Koiruus ja muu perhe vietti päivää koiranäyttelystä. Jäin taas miettimään, mitä ihmettä me siellä teimme. Koiruus on ihana, ihan sama mitä mieltä muut ovat.

Asiasta näkkileipään... Villatakkini alkaa vihdoin ja viimein valmistumaan. Enää puuttuu toinen hiha, pingoitus, kokoaminen ja kaulus. Ah, alkaa olla voittajafiilis! Perjantaina vietin itsekseni koti-illan katsoen töllötintä ja neuloen. Rankan viikon lopputuloksena en jaksanut neuloa puoli kymmentä myöhemmäksi ja nukahdin sohvalle ennen kymmentä. Ikä ei taida tulla yksinään. Tweedin lisäksi olen viime aikoina neulonut sitä yhtä ja samaa sukkaparia, johon kohta menee hermot. Kyseessä on Wendyn Joutsenlaulu-sukat, joita olen nitkuttanut liian pitkään. Mitäs nitkuttelen kakkosen puikoilla. Tyhmästä päästä kärsii kesät ja talvet. Satumetsien viimeistely ei ole edistynyt sitten viime viikon. Enää olisi jäljellä niin vähän, mutta silti liikaa. Liiasta samaan aikaan tekemisestä totesi mummoni lauantaina viisaasti, ettei kannata aloittaa uutta työtä ennen kuin on saanut edellisen valmiiksi. Hyvä neuvo, valitettavasti sitä on mahdoton noudattaa, siksi hyllyt on täynnä keskeneräisiä töitä paperinaru-rairuohosta haarukkapitsihuivin kautta virkattuun peittoon.

Ärtymystä

Keskiviikkona alkoi arkinen aherrus, kun kevätlukukausi alkoi. Ei olisi voinut viikko alkaa huonommin. Koulumme remontin takia opetan kahdessa eri koulussa, yksi luokka-aste siirtyi kokonaan toiseen kouluun remontin takia. Ensimmäinen päivä meni aivan penkin alle. Uusi koulu ja luokka, kummallisen vähän tarvikkeita ja uudet oppilaat. Olo oli vähintään pökertynyt päivän jälkeen. Toivon, että oppilaat muistaisivat ensi viikolla edes jotain kirjonnasta, ettei tarvitse aloittaa aivan alusta. Torstai ei alkanut yhtään valoisammissa tunnelmissa. Menin aamulla omaan luokkaani vain huomatakseni, että tekstiilityönluokkaan oli tungettu kaikki liikuntavälinevaraston tavarat, koska varaston remontti oli vielä kesken. No, kyllähän sinne minun 46 neliön luokkaan mahtuu oppilaat, opettaja ja kaikki koulun koripallot! Koko remontin valmistelun ajan on ollut sellainen tunne, että tekstiilityö on aivan lapsipuolen asemassa. Ihan sama mitä siellä opetetaan, viis opetussuunnitelmasta, kunhan nyt vaan teette jotain. Eräänkin opettajan mielestä meillä vaan tehdään jotain rättejä! Anna mun kaikki kestää! Oman oppiaineen arvostuksen lisäksi opettajan tulisi arvostaa myös niitä muita koulussa opetettavia oppiaineita, eikä vähätellä muiden opettamien aineiden sisältöjä. Koripallojen lisäksi huomasin jotain hyvin paljon epämukavampaa uudessa luokassani. Minulta puuttui kalusteita. Toinen luokan pitkistä ompelukonepöydistä oli kadonnut muuton yhteydessä. Ilmeisesti joku muu tarvitsee massiivikoivupöytää enemmän kuin oppilaat. Tällä hetkellä luokassa on paikat ruhtinaalliselle neljälle ompelukoneelle. Luokkaan muutettaviksi tarkoitetuista seitsemästä muusta pöydästä oli matkalla kadonnut kaksi. Muuttoyhtiötä tästä hävikistä voi tuskin syyttää, vaan syyllinen löytynee valitettavasti jostain paljon lähempää. Sen sijaan, että koulu lähtisi selvittämään minne ne pöydät ovat kadonneet, minua on opastettu odottamaan. Tavarat ovat kuulemma väärissä paikoissa ja luokissa on paljon ylimääräisiä kalusteita. Näistä ylimääräisistä kalusteista tulisi sitten minulle ompelukonepöytiä. Ei varmasti tule! Ergonominen ompelupöytä on 60–65 cm:iä korkea, ei mikään ylijäämä 80 cm korkea kirjoituspöytä. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan aivoon tämä pomputtelu. Mieheni mielestä olenkin liian kiltti, pitäisi kuulemma ryhdistäytyä. Ehkäpä siihen olisi jo aihetta. En pystynyt opettamaan oppilaitani omassa luokassani näistä edellä mainituista syistä johtuen. Kaikki tunnit pidettiin muualla ja jälki oli sen mukaista. No, osan kanssa saimme sentään aloitettua neulomisen harjoittelun, mutta suunnittelusta tai muusta ei voi puhuakaan samassa yhteydessä. Oppikirjat ovat jossain muuttolaatikossa, SK:t samoin ja kaikki pientyövälineet laatikossa, johon ei pääse käsiksi. On mukavaa olla opettaja. Ehkäpä jo ensi viikolla pääsen omaan luokkaani opettamaan. Tekstiilityö ei vaan ole oppiaine, jonka tavarat liikkuvat kätevästi luokasta toiseen tuntien välissä.

Talvista tunnelmaa

Olin tänään luistimilla pitkästä aikaa vuosiin. Oli aivan ihanaa, jää oli melkein peili ja ilma oli mitä mainioin. Repussani kannoin vaelluskenkieni lisäksi lankavyyhtejä ja kaksi lapasia. Olen nyt lomien aikana koittanut saada neulottua keskeneräisiä ja lahjaksi lupaamiani neulomuksia valmiiksi. Yhden työn olen saanut valmiiksi ja joitakin asteen verran eteenpäin. Viime vuonna neuloin koko lähisuvulle villasukat, samaan työhön en kuitenkaan halunnut ryhtyä tänä jouluna, joten neuloin vain miehelleni tumput.

Mitä: Tumput Kenelle: Janskulle Ohje: tuli lankojen mukana, sitä piti tosin muokata

Tein tumput Titityyltä saamaani ohjetta mukaillen, joten tumpuista tuli suuremmat, jotta ne mahtuvat isokätiselle miehelleni. Tumppujen lopulliset mitat ovat:

Pituus: 30 cm Leveys: 12,5 cm Peukalon pituus: 8 cm Peukalon leveys: 5 cm

Itselleni olen marras-joulukuun aikana tehnyt Satumetsä-tumppuja. Ostin ohjeen ja langat pakettina Tampereen messuilta marraskuussa, ja tällä hetkellä tumput näyttävät tältä:

Nämä ovat olleet joka suhteessa mielenkiintoiset tehdä. Ensin hämmennystä herätti ohjeessa annettu tiheys: 6:n puikoilla 15s ja 26 krs=10 cm. Voiko niin tiheää saada kunnolla huopumaan ja onkohan tämä nyt oikein? Tarkistin asian soittamalla Pirkanmaan kotityöhön, jossa vakuutettiin tiheyden olevan oikein. Tumpuista tuli sitten pitkät ja melko kapeat ennen huovutusta. Seuraava mielenkiinnon aihe oli huopuminen. Ohjeessa neuvottiin huovuttamaan nämä kaksinkertaisesta ohuesta Pirkka-langasta neulotut tumput hienopesussa. Noudatin ohjetta vain päästäkseni toteamaan, ettei huopumista tapahtunut juuri lainkaan. No, uusi yritys samassa pesuohjelmassa, eikä vieläkään riittävää huopumista. Kolmas pesu ei edelleenkään tuottanut toivottua lopputulosta. Neljännen pesun jälkeen tumput olivat jo huopuneet liikaa... Onneksi kotona on isokätinen mies, jonka voimat ja käden koko venyttivät tumput minulle riittävän kokoisiksi. Viimeisimmäksi mielenkiintoa on herättänyt kirjonta. Palaan taas ohjeeseen: neuvotaan piirtämään kuviot tumppuihin. No, ainakaan täällä päässä liitukynä ei tehonnut, ja olen ollut liian laiska hakeakseni räätälinliidut makuuhuoneesta. Kirjonta on siis tehty suurinpiirtein annetun mallin mukaan. Tosin kun omat tumppuni ovat ilmiselvästi kapeammat ja pidemmät, olen joutunut tekemään joitakin sovelluksia ja muutoksia malliin. Tumppujen ehdottomasti mukavin vaihe on menossa parhaillaan, ja se on kirjonta. Sormet ovat oikein innolla odottaneet pykä-, laaka-, etu, ketju- ja muiden niin monien pistojen tekemistä. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että pitäisi ehkä luopua ohjeiden noudattamisesta ja tehdä omia, mutta ainakin toistaiseksi on ollut niin paljon helpompaa lukea jo laskettua ohjetta ja kritisoida sitä, kuin miettiä omia... Laiska mikä laiska. Nytkin villatakin takakappale on ollut pingotettuna joulukuun 22. päivästä saakka. No, onhan ainakin kunnolla pingottunut.

Tampereen tuliaisia

Vierailin ensi kertaa Tamperella Suomen kädentaidot messuilla viime perjantaina. Monta vuotta on ollut tarkoitus mennä Tampereelle, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Perin hämäläistä... Tänä vuonna polte kävi ylitse pääsemättömäksi, ja huristelin autolla Pirkkahallin pihaan. Messut olivat valtavat. Tosin siellä tuli välillä tunne, että oli vain suurissa joulumyyjäisissä. Jäin kaipaamaan erilaisia ideoita opetuksessa käytettäväksi. Toisaalta saatoin taas kulkea laput silmillä, tämähän ei olisi ollut ensimmäinen kerta. Taito-Pirkanmaan osasto oli ihan huippu! Paperilanka on paheeni sekä ihanat, lämpimän väriset villalangat. Mukaani tarttui tosin vain viimeksi mainittuja, koska viime pääsiäiseksi aloittamani rairuoho on edelleen vaiheessa. Messujen seurauksena jo ylitse vuotavaan lankakoriini, joka on tosin Ikean lasten lelulaatikko, tuli lisäyksenä lankoja noin kaksi kiloa sekä KnitPicks iso pyöröpuikkosetti sekä jotain sekalaista.

Nämä langat hankin:

Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock Väri: Gold Hill Mitä näistä tulee: Sukat ittelleni Lanka: Indie Dyer 100% Superwash Fingering Merino Väri: Tjaa'a, ei pienintäkään käsitystä Mitä tulee: varmaankin ne sukat Lanka: ShibuiKnits Sock Väri: Pebble Mitä tulee: Sukat miulle Lanka: ShibuiKnits Sock Väri: Tweed Mitä tulee: Sukat äitille Näistä kahdesta pitäisi tulla Titityyn ohjeella tumput Jannelle. Kokeilin malleja Tampereella ja totesin, että huovuttuvasta osasta pitää tehdä Jannelle pidempi, jotta tumppuja tulee käytettyä. Lanka: ShibuiKnits Sock Väri: Earth Lanka: ShibuiKnits Merino Kid Väri: Bark

Näiden lankojen lisäksi ostin kasan ohutta Pirkka-lankaa, joista on tarkoitus neuloa Jannelle paita ja itselleni kaulahuivi. Niin... tulihan niitä Satumaa/metsä valmispaketteja hankittua pari. Pääsee sitten kirjomaan pitkästä aikaa. Tämä on minulla parhaillaan kesken. Langat ja ohjeen hankin niin ikään Tampereelta.

Lanka: Wetterhoffin Sivilla Väri: Siniseltä näyttää Mitä: Unisukat

Unisukat tulevat tarpeeseen, koska meidän taloyhtiössä on säästölinja päällä, ja sisällä on kylmä. Tänään yhytin vanhemman naisen tuijottamasta neulomistani junassa. Mielialani oli tällöin jotain aivan muuta kuin nyt, joten melkein tokaisin häntä tuijottamaan muualle kuin kutimukseeni. Hymp! Onneksi maltoin mieleni, ja olin hiljaa.