Aika

Voi olla hyvin abstrakti käsite, jos kyseessä on mennyt aika. On liki aivan sama tapahtuiko joku asia kahdeksan vai sata vuotta sitten, menneisyyttä yhtä kaikki. Viime viikkokin voi olla jo hämärän peitossa. Yhä abstraktimmaksi asiat menevät kun lisätään nollia vuosien perään. Tosiasiat hämärtyvät tarinoiksi, vaikkei asioiden oikeellisuutta voida kyseenalaistaa. Näin kävi minulle antiikin Kreikan kanssa: todellisuus hämärtyi joukoksi hyviä kertomuksia.

Marathon, Salamis, Peloponnesos, Thermopylai. Pelkkää hepreaa vai osa yhteistä historiaamme? Annan ääneni jälkimmäiselle, vaikka minun täytyy myöntää, että ensimmäinen vaihtoehto oli hyvin lähellä todellisuutta vielä hetki sitten. Tai pikemminkin nimet olivat lähellä muuttumista hepreaksi. Historialla on kummallinen tapa konkretisoitua joksikin liki käsin kosketeltavaksi aina silloin tällöin. Antiikin Kreikka muuttui eläväksi menneisyydeksi minulle kesän aikana.

Joukko ystäviämme, eli noin kahdeksan historianopettajaa, olivat matkustaneet Kreikkaan kesällä. Ennen matkaan lähtöään ja sen aikana  he olivat lukeneet Tom Hollandin Persian tuli -teoksen. Matkan jälkeen kirjaa hehkutettiin meille ja kerrottiin mukaansa tempaavia tarinoita kummastuneista taksikuskeista ja vaaleista suomalaismiehistä kiipeämässä Thermopylaihin. Tarinoihin kuului myös termi historiapsykoosi, johon jokainen matkalainen oli jossain vaiheessa Kreikan turneeta joutunut. Tällä termillä he kuvasivat sitä olotilaa, jossa kaikille matkalaisille tuttu historia muuttui todelliseksi menneisyydeksi. Enää ei ollut vain tarinoita Thermopylain taistelusta, Persepoliksesta tai Spartasta. Ne muuttuivat matkan aikana todellisiksi. Vuosisatojen kuilu katosi ja ymmärrys siitä, minkä keskellä he kävelivät kävi ylivoimaiseksi. Saman portin alta oli tosiaan vuosisatoja aiemmin kävellyt Leonidas miehineen. Vaikken pystynyt matkustamaan Kreikkaan kesällä, Hollandin erinomaisesti kirjoitettu kirja toi menneisyyden käden ulottuville ja muistutti niistä tärkeistä asioista, joiden puolesta Ateena ja Sparta taistelivat. Millainen olisikaan läntinen sivistys, jos Thermopylai olisi kaatunut aiemmin? Lämpimästä suosittelen Persian tulta kaikille historiasta kiinnostuneille.

Tämän viikonlopun aikana teimme retkiä Suomen historiaan, tämä ns. psykoosi pysytteli kaukana, mutta historia oli käsinkoskeltavaa.



Porvoossa ajaiduimme tiukkaan keskusteluun siitä, oliko Venäjän Aleksanteri I:n enemmän kuninkaallinen kuin Ruotsin luuserikuningas Kustaa IV Aadolf. Vaikka antauduinkin keskustelun aikana nimellisesti myöntämään, ettei kukaan ihminen oli enemmän kuninkaallinen kuin toinen, olen silti sitä mieltä, että Aleksanteri I:n pesee mennen tullen kaikki Ruotsin kuninkaalliset. No, ehkei kuitenkaan Kustaa Vaasaa tai Kustaa II Aadolfia.



Raaseporissa ei ollut perusteita keskustella kuninkaallisten rankkauksista. Linnassa tuoksuteltiin tervaa ja minä mietin sitä, kuin linnan rauniot olivat olleen lapsuuden lempielokuvani "Sadan miekan mies" kulisseina.

Seuraavalla kerralla: Jotain ihan muuta!

Powered by Qumana