Tampereen tuliaisia

Vierailin ensi kertaa Tamperella Suomen kädentaidot messuilla viime perjantaina. Monta vuotta on ollut tarkoitus mennä Tampereelle, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Perin hämäläistä... Tänä vuonna polte kävi ylitse pääsemättömäksi, ja huristelin autolla Pirkkahallin pihaan. Messut olivat valtavat. Tosin siellä tuli välillä tunne, että oli vain suurissa joulumyyjäisissä. Jäin kaipaamaan erilaisia ideoita opetuksessa käytettäväksi. Toisaalta saatoin taas kulkea laput silmillä, tämähän ei olisi ollut ensimmäinen kerta. Taito-Pirkanmaan osasto oli ihan huippu! Paperilanka on paheeni sekä ihanat, lämpimän väriset villalangat. Mukaani tarttui tosin vain viimeksi mainittuja, koska viime pääsiäiseksi aloittamani rairuoho on edelleen vaiheessa. Messujen seurauksena jo ylitse vuotavaan lankakoriini, joka on tosin Ikean lasten lelulaatikko, tuli lisäyksenä lankoja noin kaksi kiloa sekä KnitPicks iso pyöröpuikkosetti sekä jotain sekalaista.

Nämä langat hankin:

Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock Väri: Gold Hill Mitä näistä tulee: Sukat ittelleni Lanka: Indie Dyer 100% Superwash Fingering Merino Väri: Tjaa'a, ei pienintäkään käsitystä Mitä tulee: varmaankin ne sukat Lanka: ShibuiKnits Sock Väri: Pebble Mitä tulee: Sukat miulle Lanka: ShibuiKnits Sock Väri: Tweed Mitä tulee: Sukat äitille Näistä kahdesta pitäisi tulla Titityyn ohjeella tumput Jannelle. Kokeilin malleja Tampereella ja totesin, että huovuttuvasta osasta pitää tehdä Jannelle pidempi, jotta tumppuja tulee käytettyä. Lanka: ShibuiKnits Sock Väri: Earth Lanka: ShibuiKnits Merino Kid Väri: Bark

Näiden lankojen lisäksi ostin kasan ohutta Pirkka-lankaa, joista on tarkoitus neuloa Jannelle paita ja itselleni kaulahuivi. Niin... tulihan niitä Satumaa/metsä valmispaketteja hankittua pari. Pääsee sitten kirjomaan pitkästä aikaa. Tämä on minulla parhaillaan kesken. Langat ja ohjeen hankin niin ikään Tampereelta.

Lanka: Wetterhoffin Sivilla Väri: Siniseltä näyttää Mitä: Unisukat

Unisukat tulevat tarpeeseen, koska meidän taloyhtiössä on säästölinja päällä, ja sisällä on kylmä. Tänään yhytin vanhemman naisen tuijottamasta neulomistani junassa. Mielialani oli tällöin jotain aivan muuta kuin nyt, joten melkein tokaisin häntä tuijottamaan muualle kuin kutimukseeni. Hymp! Onneksi maltoin mieleni, ja olin hiljaa.

Ihanaa lankaa

Eilen posti toi iloisen yllätyksen... Lankoja! Tilasin Vogue Knitting Internationalin (syksy 2008) Jimmy Bean's woolin kautta, samalla ostin Lorna's Lacesisin Shepherd Sockia kaksi vyyhteä. Voi minkä värisiä vyyhdit ovatkaan...

Nyt pitää vain kehitellä joku kiva ohje neulottavaksi... Kunhan vaan saan ensin ne pari muuta kesken olevaa työtä valmiiksi.

Miksi tehdä käsitöitä? Mutkien ja joogamaton kautta koukuttumiseen...

Vanha Turun sinapin mainos joskus lapsuudessani totesi, että kahta en vaihda... No, Turun sinapin olen näennäiskansallismielisenä vaihtanut Auraan, Pirkkaan tai johonkin muuhun lähes geneeriseen sinappimerkkiin. Saatan jopa joskus hairahtua hankkimaan isäni vastusteluista huolimatta Sitä Ainoaa Oikeaa Turun sinappia, joka tehdäänkin Ruotsissa, eikä Suomen Turussa. Tämän kummallisen aasinsillan kautta pääsen takaisin siihen mistä minun piti kirjoittaa, eli neulontaan. Minä en siis vaihta kahta, toinen on neulonta ja toinen jääköön kunkin itsensä pohdinnan varaan. Valmistumiseni jälkeen olen alkanut vakavasti hairahdella kohti käsitöiden koukuttavaa maailmaa. Opintojeni aikana toki valmistui yhtä ja toista erilaista tekstiilityötä eri tekniikoilla, mutta viime aikoina olen huomannut erään positiivisen asian. Nykyään minulta jää harvemmin töitä lopullisesti kesken, tosin ne ammoisina aikoina keskeytyneet työt eivät ole tästä innostuksen puuskasta saaneet osaansa, vaan pölyttyvät edelleen makuuhuoneen hyllyillä. Viimeisimmät työni, jotka olen saanut valmiiksi ovat olleet joogamattokassit miehelleni ja minulle. No, Jannen kassin kantohihna on vielä vailla viimeistelyä. Pelkät matot maksoivat omaisuuden, joten näppäränä tyttönä päätin säästää tekemällä kassit itse. Toki tähän päätöksen vaikutti se, ettei ts-ope voi vaan noin ostaa jotain valmiina, jonka osaisi tehdä itse. Kankaaksi päädyin hankkimaan Finlaysonin Arabiakeskuksen myymälästä molemmin puolin pinnoitettua TV-kangasta. Koitin hankkia vetoketjut kasseihin eräästä erikoisliikkeestä, jonka myyjä tokaisi minulle apua kysyessäni, että odottaa asiakasta. Tämä jossain määrin erikoinen kommentti häkellytti minut täysin, ja lampsin alati kiihtyvässä mielentilassa Suomen Harrod'sille ostamaan ne vetoketjut, joita sieltä erikoisliikkeestä ei saanut, sekä hihnat ja jonkinsortin hilavitkuttimet hihnojen säätämiseksi. Tässä vaiheessa oli minulla mennyt mattokasseihin noin 45 euroa, eli euro enemmän kuin kahden intianpuuvillaisen mattokassin ostamiseen. Olin kuitenkin päättänyt tehdä kassit, joten ei auttanut itkeä rahojensa perään. Kassien valmistuksen kinkkisimmäksi vaiheeksi muodostui kaavoittaminen. Todella säälittävää sanoa niin, mutta tosi se on. Lukion matematiikan kursseissa on jo päässyt vierähtämään tovi, joten ympyrän piirin laskeminen vaati aikamoista ajatustyötä. Muutenkin ostamani kangasmäärä ei aivan riittänytkään siihen toiseen mattokassiin, joten kerran menekin laskettuani ja oikean kokoisen ympyrän piirrettyäni, sain keksiä pyörän uudestaan ja laskea osien koot toistamiseen. Leikkausvaiheessa pääsin taas todistamaan sen, että leikkauspöytä on aina parempi kuin lattia. Nuutikaan ei oikein välittänyt TV-kankaan kahinasta, vaan loikki säikkynä pitkin seiniä kun kangas "kolahti". Leikkaamisen jälkeen kaiken piti olla kuin leikkiä. Ketun marjat soikoon! Erinäisten vaiheiden ja kuuden tunnin uurastuksen jälkeen sain Jannen joogamattokassin valmiiksi vain todetakseni, että olin syyllistynyt suunnitteluvirheeseen. On hiukan työlästä pakottaa 66 cm pitkä/leveä joogamatto kassiin, jonka 65 cm pitkä vetoketju on symmetrian nimissä asetettu keskelle sivusaumaa. Pienellä työllä maton kyllä saa kassiin, mutta kunhan sen vain laittaa oikeasta päästä ja siten, että vetoketjun lukot ovat juuri siinä oikeassa päässä. Otin virheistä opikseni ja ompelin oman mattokassini paremmin. Tosin oma kassini on aavistuksen liian iso, eli ympyrän halkaisija olisi saanut olla senttimetrin pienempi. Omassa kassissani siirsin vetoketjun siten, että se alkaa suoraan yläreunasta ja päättyy noin 10 cm ennen alareunaa. Täten matto vaan sujahtaa paikalleen! Suunnitteluvirheiden lisäksi huomasin, että ompelutaidoissani on parantamisen varaa. Poimutin ympyräkappaleet, jotta ne olisivat olleet helpompi ommella sylinterin päihin, mutta nepä eivät suostuneet ommeltumaan poimuitta. Tähän esteettiseen virheeseen saattaa toki taitojeni lisäksi olla syynä pinnoitettu kangas, joka ei ole siitä ihan taipuisimmasta päästä. Olin myös ajatellut ompelevani kappaleet toisiinsa käyttäen apunani erinomaista Berninan tasasyötäjäpaininjalkaa. No, erinomainen tai ei, paininjalalla ei niin vaan ommeltukaan kangasta, jonka paksuus vaihteli. Piti siis tyytyä tavalliseen alasyöttöön ja laittaa pistolle pituutta hiukan enemmän, ettei kone junnaisi liikaa paikallaan. Lopputuloksena oli siis kaksi melko siistiä joogamattokassia, joiden pitäisi kestää pientä sadetta ja suojata mattoa lumelta. Kuitenkin kun on kyseessä molemminpuolin pinnoitettu kerni, pitää muistaa ottaa matto välillä tuulettumaan, ettei kosteus jää kassiin sisään. Jos olen aivan rehellinen, en varmaan säästänyt euroakaan, mikäli lasken työlle tuntipalkan. Ellen laske tuntipalkkaa itselleni, olen säästänyt noin 15 euroa, mikäli olisimme Jannen kanssa hankkineet ne hiukan paremmat reppukankaasta valmistetut joogamattokassit. Joogamatoista siirryin sulavasti neulonnan pariin. Jahkailin hetken kahden lankaliikkeen välillä, ja löysin itseni sieltä toisesta, joka on lähempänä kotia. Ostin 8 vyyhtiä Debbie Blissin Donegal Chunky Tweediä, josta on kovaa vauhtia valmistumassa villatakki. Takakappale on yli puolen välin ja olen ehtinyt neuloa vasta muutaman päivän.

Sunnuntaina eksyin ensimmäistä kertaa Ulla-neulelehden sivuille, ja pelkään pahoin, että langat ja työt taas lisääntyvät lähes eksponentiaalisesti. Tänä aamuna ennen koulun alkua löysin riemukseni nettikaupan, jonka pitäjä tuo Vogue Knittingissäkin usein käytettyjä yhdysvaltalaisia yms. lankoja Suomeen. Maltan tuskin odottaa kotiin pääsyä ja lehtien selaamista. Voi tätä riemua!

Alkujaan minun piti miettiä käsitöiden tekemisen syvempää merkitystä ja paljastaa, miksi blogini nimi on siistiä ja tarkkaa. Nämä toissijaiset asiat saavat nyt odottaa toiseen kertaan.