Paljastuksia

Sain tämän jo hetki sitten Lankahullaannuksen Hillaselta. Pahinainen on vain unohtunut muistini uumeniin. Kah, aloitetaanhan sitten. Seitsemän asiaa, joita ette mahdollisesti tienneet minusta.

Yksi

Saan harmaita hiuksia aina, kun kuulen puhuttavan polyamidista nimellä nailon (nylon sillä toisella kotimaisella). Asiahan on sillä tavalla, että Nylon on DuPontin omistama tuotemerkki/nimi ja polyamidi meillä noudattujen standardien mukainen nimi kysyiselle kuidulle. Harmaus lisääntyy myös kun puhuttavan elastaanista lycrana. Tässä pätee sama syy kuin polyamidissa. (Molemmat kuidut on kyllä keksitty DuPontin laboratorioissa.)

Kaksi

Minulla on vain yksi sisarus, veli, jolla kaksi lasta. Olen siis täti.

Kolme

Veljelläni oli hamsteri nimeltä Eppu. Eläin sai nimensä Eppu Normaalista ja veikalle puhkesi astma Epun muutettua meille. Hamsterin vierailu meillä jäi kovin lyhytikäiseksi.

Neljä

Kuuluun kohtalaisen moneen yhdistykseen. Niitä on vähintään kymmenen, partio näistä pitkäikäisin suhde.

Viisi

Olen aiemmin inhonnut tilkkutöitä. Suhde on muuttunut tasapainoisemmaksi sen jälkeen, kun olen ryhtynyt aihepiiriä opettamaan.

Kuusi

Olen hullu pyykinpesijä. Minen usko maailman pelastumiseen alhaisien pesulämpötilojen seurauksena. Yleisestikin ärsyynnyn niistä mainoksista, puuvilla kun ei puhdistu kunnolla alle 60 asteen pesussa. Kaikki mitä uskallan, heitän 60 asteen pesuun. Viimeisimmät kokeilut ovat osoittaneet modaalin kestävän hyvin 60 asteen pesun, samoin eräät polyesterit. Sinin mikrokuidut tulivat voittajina 90 asteen kylvystä. Tiedostan kyllä tässä kohdin, että teen nämä kokeilut omalla riskillä.

Seitsemän

Olen ylpeä kainuulaisista sukujuuristani, isin perintöä. Hellin lämmöllä tarinaa, jonka mukaan isänäidinisä on kuollut Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa. Todenperäisyydestä ei ole mitään takeita, olen saattanut kuvitella koko homman. Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, ettei Iitti liittynyt Kouvostoliittoon. Nyt saan mennä rauhassa äidinäidin luo maalle, enkä minnekään ihme megalopolis-kaupunkiin.

Ekstra

Olen suomalaisen keskiarvon mukainen pituudeltani, 165 cm:ä Hämeessä syntynyttä kainuulais-kymenlaaksolais-karjalaisvartta.

Kiitän tunnustuksesta ja annan sen eteenpäin niille, jotka haluavat tunnustaa jotain entuudestaan tunnustamatonta. Rehellisesti, en vain osaa päättää kenelle tunnustuksen suuntaisin.

Electric Avenue, Tatet, Ebba ja iltapäivätee

Syysloman koittaessa perheemme, joka vielä toistaiseksi koostuu kahdesta aikuisesta ja koirasta, suuntasi koiratta kohti Lontoota. Iloksemme ystävämme Aleksi asuu siellä ja tarjosi meille majapaikan kommuunin olohuoneesta. Viime kerralla olimme majoittuneena jonnekin Notting Hillin lähitienoille hotellissa, jossa hiiri söi suklaani! Aleksi vakuutti, ettei heillä ole hiiriä, kiitos kissan ja matkalle saattoi lähteä.


Sitä perinteistä kuvaa Lontoosta

Matka oli loistava, joskin jaloissa ja kasvavassa vatsassa tuntui aika ajoin rasituksen seuraukset. Tällä kertaa keskityimme museoihin, joissa emme viime kerralla ehtineet käymään. Edelleen jäi käymättä parikin kohdetta, joten Lontoo kutsunee meitä vielä tulevaisuudessa. Minulle vierailu oli kolmas 15 vuoden sisällä ja siipalle varmastikin yhtä mones, tosin mr. J on viettänyt Lontoossa kokonaisen lukuvuoden Queen Maryn Collegessa. Minulla oli siis matkan aikana kaksi mainiota opasta.

Iltapäiväteellä

Klassinen iltapäivätee oli jäänyt molemmilta aiempina vuosina kokematta, joten ensimmäisen päivän kohokohta oli tee Hyatt Regencyssä. Pelkästään hotelli, viisi tähtä, marmoria, sulotuoksua vessoissa, tarjoilijoita liki enemmän kuin asiakkaita, sai aikaan ällistyksen tunteita. Itse tee jatkoi samalla linjalla. Syötävää oli paljon ja tee hyvää, meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. En ole koskaan syönyt niin hyviä valkosuklaadonitseja tai perinteisiä skonsseja. Tosiaankin donitsin päällä oli ihan ehtaa suklaata, niin hyvin se otti ja suli sormiin. Tee maksoi aikalailla, mutta pidimme kiinni päätöksestämme ja siitä olemme tyytyväisiä.

Taka-alalla kuppikakku, edessä mitä lie

Ennen teetä pistäydyimme Tate Britainissa, jossa saattoi unohtaa itsensä. Ikäväksemme pre-rafaeliitit jäivät näkemättä, sillä mm. juuri se huone oli suljettuna.


Teoksen nimi taisi olla Top Gun. Tarvinneeko muuta lisätä?

Victoria & Albert Museumiin oli avautunut aivan upeat uudet keskiaikaa ja renessanssia esittelevät näyttelytilat. Valoa oli riittämiin ja nähtävääkin enemmän kuin jaksoi katsoa.


Leonardo Da Vincin muistikirja.

Hämmentävästi Da Vinci kirjoitti kaiken peilikuvana. Vasenkätisenä hänen oli helpompi kirjoittaa ilman sotkuja oikealta vasemmalle, silloin kuitenkin teksti tuli ns. väärinpäin. Tämä ei ilmeisesti ollut kovinkaan tavatonta hänen elinaikanaan, toisin kuin nykyään.

Minä odotin eniten V&A:n vaatehistoriaosastoa, joka tuotti aikamoisen pettymyksen. Liikaa vaatteita 1900-luvulta ja liian vähän aiemmilta vuosisadoilta. Tähän on toki olemassa erittäin hyvä syy, materiaalien tuhoutuminen valossa, mutta silti olin pettynyt. Olisin niin halunnut nähdä museon kokoelmiin kuuluvan 1600-luvun reinin kreivin asun.


Lacroix'n helma. Tämä puku jakoi mielipiteet, minä puolesta ja Mr. J vastaan.


Kureliivi erityisesti vapaa-aikaan ja liikuntaan!


Tarvinneeko selitystä?


Tämä miehen epämuodollisempi dress coat 1800-luvulta on aikas jännä, hihi.

Seuraavaksi: pakollinen käsityöosuus.



Ebba (Ravelry)
Malli: Suvi Simolan Ebba
Koko: M
Lanka: Rowan Felted Tweed - Herb
Menekki: 1 kerä
Puikot: 3.25 mm ja 3.75 mm
Muuta: sain melkein valmiiksi ennen kuin päätin purkaa ja aloittaa resorin pienemmillä puikoilla. Riittipä pidempään neulomista.



Kuvat napsaistiin matkalla Tate Moderniin. Museossa oli aivan liikaa ihmisiä, mutta taide oli loistavaa! Ensimmäistä kertaa nautin niistä museoiden kannettavista jakkaroista, Otus ja minä kiitimme mahdollisuudesta istuutua välillä.



Ai Weiwein tilateos museon pohjakerroksessa. Teos koostuun sadoistatuhansista posliinisista auringokukansiemenistä. Niillä on saanut aluksi kävellä, mutta siemenistä irronnut pöly aiheutti terveysriskin työntekijöille, joten saatoimme vain hivellä siemeniä. Jokainen siemen on käsintehty!


Millenium Bridge ja Wrenin suunnittelema St. Paulin katedraali

Sunnuntai oli omistettu Spitalfieldsille, Brick Lanen markkinoille ja Columbia Roadin kukkamarkkinoille.




Tiedän, että britit tykkävät puutarhoistaan, mutta Hey come on! Tää meni hiukan liioitteluksi.






Kuppikakkuja!



En ostanut metriäkään lankaa Lontoosta. Rowan on täällä halvempaa, tai melkein. Kävin iKnit Londonissa, johon petyin. Tilkkutyökankaita sen sijaan tarttui mukaan, Columbia Roadilla sijaitseva Beyond Fabrics oli ihana! Libertystä olisin halunnut ostaa heidän layer cakeja, mutta ne maksoivat liikaa. Tarkoituksena oli ostaa pikkuiselle Designer's Guildin Elephant and Castlea, mutten ymmärtänyt tilata sitä kauppaan ajoissa, joten kangas jäi odottamaan minua varastoon. Onneksi Aleksi lupasi hakea kankaan ja postittaa sen tänne, mikäli kangas on halvempaa Lontoossa.

Kaikkein turistimmat paikat jätimme välistä. Olemme molemmat käyneet ne läpi jo aiemmilla kerroilla, joten saatoimme vain nauttia suurkaupungista ja niistä hiukan pienemmistä nähtävyyksistä. Mikäli kuitenkin olet joskus menossa Lontooseen ensi kertaa, kannattaa jokin perusturistimesta tarkastaa. Tower on kallis, mutta rahan arvoinen, mikäli osut Beefeaterin kierrokselle. Madame Tussaud's oli hieno 15-vuotiaalle, mutten enää sinne rahojani haaskaisi. British Museum on loistava, ilmainen ja upea! Tällä kertaa emme voinneet mennä sinne, sillä aikaa vain oli liian vähän. Suosittelen museota kuitenkin kaikille historiasta edes vähän kiinnostuneille. Menkää katsomaan mitä kaikkea on muilta varastettu!

Powered by Qumana

Teetä ja sympatiaa

Viimeiset puolitoista viikkoa on mennyt sairastaessa. Täällä pk-seudulla liikkuu ilmeisen armottomia viruksia, jotka kerran juurruttuaan eivät hevillä vaihda osoitetta. Ensin oli kurkku tulessa ja viime maanantaina katosi ääni, loppuviikosta meidän perheen sairaisiin liittyi myös silmätulehduksinen koira. Täällä on siis katsottu paljon televisiota ja neulottu, jälkimmäisen toimen kuntouttava vaikutus on ehkä hiukan kyseenalaista. Neulominen muuttui jossain vaiheessa pakkomielteenomaiseksi ja seinän tullessa vastaan flunssaisen naisen raivon sai kokea ei ainoastaan siippa, vaan hänen höpöhöpöpelejä (lue: roolipelejä) pelaamaan tulleet ystävät. En sinänsä suhtaudu kielteisesti roolipeleihin, mutta toisella korvalla niitä kuunnellessani sana höpöhöpö ei ole kaukaa haettu. Kovin monta örkkiä ja haltiaa on tullut tiensä päähän meidän keittiönpöydän ääressä ja yksi pelin romanssi löysi vastineensa todellisuudesta. Lopulta siihen asiaan... Ensi sanoiksi, kuvat ovat taas hiukan vääristyneitä väreiltään. Valotusarvot olivat jäänet vääriksi ja kuvaajalla oli ilmeinen kiire. Kuvitelkaa siis kuvat valoisammiksi.


Pieni ja hento ote (Ravelry)
Malli: Hannah Fettigin Wispy Cardi
Koko: Neulottu L-koon mukaan, lopullinen koko jossain S- ja M-kokojen väliltä
Lanka: Wollmeise 100 % Merino superwash - Vergißmeinnicht (M)
Puikot: 2.5 mm
Menekki: 300 grammaa (2 vyyhtiä)
Muuta: Toinen villatakki melkein samasta ohjeesta. Hihojen pituus ja selän leveys kasvoivat liikaa pingotuksessa, mutta meinaan olla välittämättä. Tätä tulee varmasti pidettyä enemmän kuin ensimmäistä versiota, sillä kokemuksesta tiedän Wollmeisen olevan lähes kokonaan nukkaantumatonta lankaa. Ensimmäisen version ongelma on nukkaantuminen etenkin repun kanssa ja repustanihan minen luovu.



Äitee (Ravelry)
Malli: Susanna IC Hawthorne, Twist Collective syksy 2010
Koko: Pituus 175 cm, korkeus 35-40 cm korkeimmalla kohdalla
Lanka: Cascade Yarnsin Venezia Worsted - Red (104)
Menekki: 200 grammaa. Kolmas vyyhti piti korkata, vaikkei se jostain syystä painossa näy.
Puikot: 5.5 mm. Luontisilmukat tein yhdellä 7 mm puikolla, jotta reunasta tulisi varmasti löysä.
Muuta: Äiti tykkää ja niin myös minä. Tämän valmistuminen oli melkein nopeaa, langan ostin viime vuoden syys-lokakuussa ja äiti saa jo nyt huivinsa. Äiti toivoi ensin pitkää 1o1n-kaulaliinaa, mutta neulojan oikeudella valitsin itselleni haastavamman ja mielenkiintoisemman mallin. Nähtyään huivin mallin, äiti hyväksyi omapäisyyteni ja pitää huivista todella paljon.
Lanka laski väriä pingotuksessa todella paljon ja paksuus aiheutti sen, ettei huivi ehtinyt kuivua ensimmäisen pingotuksen aikana, joten huivi on tuplapingotettu. Värin päästöä ei lopettanut etikkahuuhtelu, joten syytän langan silkkiä tästä vuodosta. Tyhmä silkki!



Vohvelipipo (Ravelry)
Malli: Gail Babble Waffle Hat
Koko: Ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä
Lanka: Noro Kureyon - 161
Puikot: 5 mm sukkapuikot
Menekki: 55 grammaa
Muuta: Nopea homma. Lääkäriä odotellessa ehdin käymään Priimassa, josta mukaan tarttui kaksi kerää Noroa Mr. J:n pipoon. Tämän tein lahjaksi yhden opiskeluetapin saavuttamisen kunniaksi. Itse olisin halunnut neuloa jotain haastavampaa, mutta tähän malliin päädyimme kompromissina.

Omenapuutarhassa (Ravelry)
Malli: Liz Abinante Travelling Woman
Lanka: Handu Merinosukkalanka - Ystäväni, tuttavani (remix)
Puikot: 3.75 mm
Menekki: 100 grammaa
Muuta: Valmistui jo huhtikuussa. Ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni päättelin silmukat liian kireästi, eikä pingottaminen oikein onnistunut. Purin päättelykerroksen ja pingotin huivin uudelleen tällä viikolla. Epäonnisesta päättelystä huolimatta huivi on ollut kovassa käytössä jo huhtikuusta alkaen, mutta nyt sitä voi pitää ilman harmistumista.
Huivi on unelmaisen pehmeä käyttää, mikä selittänee käyttöasteen. Minulla on samaa väriä alpakka-merinosukkalankana ja siitä piti tulla pipo huivin kaveriksi. Ikäväkseni väri alkoi lammikoitua liian voimakkaasti, joten pipon alku meni purkuun ja langasta tullee joskus unisukat tai kauluri.

Viime aikojen aloitusvimma on vain pahentunut ja nyt puikoille on jo pyrkimässä Olivia, vaikka edelliset villatakit ja -paidat ovat vielä kesken. Aika näyttää mikä projekteista näkee valon ensimmäisenä.


Palaan saamaani tunnustukseen seuraavalla kerralla. Nyt lienee jo aika ryhtyä etsimään luentopaperia huomista varten. Viimeisimmästä luennosta onkin jo aikaa muutamia vuosia, nyt onkin siis hyvä mennä kertaamaan miten siellä pitikään käyttäytyä.

Powered by Qumana

Huopatossutehtaalta terve!

Tiedän, ettei kyseisellä tehtaalla ole todellisuudessa hiljaista, mutta täällä sellaista on viime aikoina ollut. Lisääntyneet opetustunnit tuntuvat lompakon lisäksi omassa jaksamisessa ja tuo alati kasvava Otus vie oman veronsa. Jotain on kuitenkin valmistunut ja joitain jo aikaa sitten valmistuneita on päässyt kameran linssin eteen melkein oikeassa valaistuksessa.
Aloitetaan siitä vanhimmasta, noin aloitusajankohdan mukaan.

Grey (Ravelry)
Malli: Evelyn A. Clarkin Shetland Triangle
Koko: aika iso siitä tuli
Lanka: Navia Uno. Ostettu Zeskalta ensimmäisessä neuleretriitissä vissiinkin 2 eurolla.
Puikot: 3.5 mm
Menekki: 90 grammaa
Muuta: Tällä tuli mitali ravelympicsissä, ensimmäinen mitalisuoritukseni. Mä tykkään, se on iso ja kaunis. Aloitin huivin viime vuoden syyskuussa ja rutistin valmiiksi helmikuussa 2010.


Seuraava potilas...

Sitruunalohko (Ravelry)
Malli: Hilary Smith Calliksen Citron
Koko: mihin nyt yksi vyyhti riitti. Ei ainakaan kunnolla kaulan ympärille :)
Lanka: Malabrigo Lace - Lettuce
Puikot: 4 mm
Menekki: 50 grammaa
Muuta: Kävi melko tylsäksi viimeisillä kerroksilla. Valmistui joskus toukokuussa.


Sunnuntaisukat (Ravelry)
Malli: Kristen Nybergin Sunday Swing Socks
Koko: M
Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock - Gold Hill
Puikot: 2.25 mm
Menekki: 75 grammaa
Muuta: Shepherd Sock on ihanaa lankaa! Kuvassa värit ovat hiukan vääristyneet, pitäisi vissiin irrottaa se polarisaatiosuodin. Ovat just passelin kokoiset. Aloitin ensin S-koolla, mutta käsialani vissiin sen verran napakka, ettei sukat oikein mahtuneet jalkaan. Nämä kuuluvat sarjaan melkein ikuisuusprojektit, aloitin helmikuussa 2010 ja sain valmiiksi alkuviikosta. Jumahdin oikein kunnolla kiilakavennuksiin. Sukat ovat myös osa sarjaa Neuloo oudosti. Tapani neuloa joitakin paitoja ylhäältä alas ja sukkia kaksi kerrallaan ovat saaneet osakseen kummastuksen ilmeitä opettajanhuoneessa ja -kokouksissa.

Yksi Wollmeise villatakki on valmistunut, mutta kuvat ovat vielä ottamatta. Toinen WM-takki on melkein valmis ja kolmas WM-tuote, tällä kertaa villapaita, pääsi viime viikolla puikoille. Viimeisen pitäisi olla se virallinen äitiysvillapaita, mutta olen jotenkin epäuskoinen valmistumisaikataulusta. Onneksi on kokeita valvottavana ja teologian luentoja istuttavana.

Powered by Qumana

Hämeentiellä

Neulegraffiteista on siirrytty karjalaiseen kirjontaan. Tuli ihan oma seitsemännen luokan virvittäinompelu ja yliopiston karjalaiset kirjontaharjoitukset mieleen.

Bongasin tämän matkalla ystävälleni. Kirjontaa voi mennä ihailemaan Hämeentielle sinne Kurvin päähän, tarkempi osoite: Siltasen ja Kurvin välissä :)

Tässä piti olla myös tallenne viime lauantaisesta M.I.A.:n keikasta, onneksi Flickr ei osannut tulkita nauhoitusta. Äänenlaatu oli heikompaa kuin ala-arvoista. Flow'sta sen verran, että taas pääsi jonottamaan :( Vesi loppui baareista, eikä kaikista baareista edes saanut alkoholittomia juomia. Kivakiva. Raskaana olevaa käytettiin rankasti hyväksi, piti juoda kaverin limusta osa, että pulloon sai tilaa viskille. Silti, ensi vuonna uudestaan, musiikki oli kaiken edellä mainitun arvoista!

Powered by Qumana

Hämäläinen joulupukki

Viimeinen joulun 2009 joululahja valmistui keskelle helteitä. Monen mutkan kautta isän sukkien ohjeeksi päätyi Nancy Bushin Spey Valley, samalla tuli vihdoin korkattua Knitting On the Road. 

Uutena asiana itselleni opin virolaisen vikkel(i)raidan, joka poikkeaa aika tavalla kotimaisesta vikkelistä. Ilmeisesti osalle neulojista virolainen, poikittainen vikkel(i)raita on tutumpi, kuin kotimainen kaksinkertaisesta nurjasta muodostuva vikkelikuvio. Itse puhun kotimaisen vikkelikuvion kohdalla hirtetyistä nurjista. Kuten sanottu, pohjimmiltaan nämä kaksi ovat aivan erilaisia. Virolaisessa tekniikassa muodostuu poikittainen raita neuleen pintaan ja suomalaisessa kaksinkertaiset nurjat muodostavat kuvioita, jotka on usein sijoitettu sukan sivuille ja mahdollisesti keskitaakse muodostamaan raitaa. Vikkelikuvioista lisää Kyllikki Mitronen ja Maija Nieminen: Suomalainen sukkakirja, WSOY 1980 ja Kyllikki Mitronen ja Liia Vilkkumaa: Sukkasillaan, Tammi 2005.

Yön ritari (Ravelry)

Malli: Nancy Bush Spey Valley, kirjasta Knitting On the Road
Koko: 41, ohjeen mukaiset 63 silmukkaa
Lanka: Wollmeise Twin, värissä Mitternacht
Puikot: KnitPro 2.5mm  koivuiset sukkapuikot (15 cm)
Menekki: 109 grammaa
Muuta: Kantalapussa vahvistettua neuletta. En edelleenkään suostu uskomaan, että sileä oikea on kulutuksen kestoltaan yhtä hyvä. Pidän myös vahvistetun neuleen ryhdistä. Kanssaneulojalta opin, että vikkel(i)raita pitää neuloa napakoilla silmukoilla. Ja kyllä, ei tekstiilityönopettajatkaan kaikkea tiedä. Maisema Längelmävedeltä.

Sukkien nimi viittaa toki Batmaniin, mutta mutkan kautta. Isi on ollut nuoruuteni öiden ritari hakiessaan tytärtään ensin Skodalla (kyllä, sellaisella kommunistiajan tsekki-skodalla) Jovin diskosta ja myöhemmin ihanaisella, punaisella Pololla Lahden yöstä. Isi on se oikea Yön Ritari!

Työt alkavat parin viikon kuluttua. On ehkä jo aikakin siirtyä takaisin sorvin pariin. Tosin tällä viikolla ei suunnitella opetusta, koska kaupunki on päättänyt säästää viiden päivän palkan ja katkaissut hetkeksi työsuhteeni.

Ennen lukuvuoden alkua pyrin esittelemään muita kevään ja kesän aikana valmistuneita töitä, antaa kuvakavalkadin Saksan matkasta ja mutista äitiysvaatteiden ilosta. Hei, kuminauhat vyötäröllä ja mun lantio mahtui M-koon housuihin, hurraa! 

Powered by Qumana

Uutisankka! Uutisankka! Taitoaineisiin lisää tunteja!

Niinpä, eilen julkaistiin Perusopetus 2020 - yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. Tätä ihanaista 242 sivuista järkälettä on taito- ja taideaineiden opettajien piireissä odotettu kuin kuuta nousevaa. Taito- ja taitoaineille on luvattu lisää tunteja, jotta edellisen OPSin virheet tulisi korjattua. Asia on kirjattu jopa nykyiseen hallitusohjelmaan.

Tätä mantraa lisätunneista toistettiin eilen valtakunnan medioissa. Ylen pääuutislähetyksessä näytettyä uutisklippiä varten ei ilmeisesti ollut edes vaivauduttu lukemaan kyseistä julkaisua. Sen verran yltiöpositiivista uutisointi oli. Työryhmän ehdotus uudesta tuntijaosta on allekirjoittaneen mielestä täysi susi! Valinnaisuus kapenee ja yläkoulun ts-tunnit vähenevät. Vai miten olisi ymmärrettävissä seuraava kohta:

Käsityön yhteisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteensä vähintään 11 vvt. Tunneista yhteensä vähintään 4 vvt sijoittuu vuosiluokille 1–2 ja yhteensä vähintään 6 vvt vuosiluokille 3–6. Lisäksi oppilas opiskelee käsityötä 7. vuosiluokalla yhden vuosiviikkotunnin, minkä jälkeen hän valitsee kaksi oppiainekokonaisuuteen kuuluvista oppiaineista, joiden opintoja hän jatkaa vuosiluokilla 7–9.

Sama 1 vvt opetusmäärä ei koske ainoastaan tekstiilityötä ja teknistä työtä, vaan myös musiikkia ja kuvataidetta. Näissä molemmissa nykyinen vuosiviikkotuntimäärä 7. luokalla on 2 vvt. Käsityössä nykyinen 7. luokan vuosiviikkotuntimäärä on 3. Minun matematiikallani tässä ei tule lisää tunteja, vaan niistä vähäisistä nipistetään edelleen. Toki 8 - 9 luokille on tarjolla lisätunteja valinnaisaineisiin, mutta tiukasti rajattuna. Työryhmähän ehdottaa oppiainekokonaisuuksia ja näissä kokonaisuuksissa käsityö kuuluisi samaan Taide ja käsityö -kokonaisuuteen musiikin, kuvataiteen ja draaman (kyllä, lisää aineita peruskouluun. Maailma pelastuu!) kanssa. Tästä ryhmästä oppilaiden olisi valittava kaksi valinnaisainetta, joita opiskellaan kaksi vuotta yhteensä kuuden vuosiviikkotunnin verran.

Yläkoulun liikuntaan sijoitettavat 2 vvt:ia on melkein suoraan pois muista taito- ja taideaineista. Voi tätä riemun päivää! Puhumattakaan siitä uudesta aineesta, draama. Minulla ei ole mitään draaman opetusta vastaan, mutta sitä käytetään opetuksessa jo muihin oppiaineisiin sisällytettynä ja tosiasia on, ettei kaikkia niitä yläkoulun teinejä voisi aihe vähempää kiinnostaa. Jos jo nyt on vaikeuksia saada keskustelua aikaan, millaisia ihmeitä pitäisi saada aikaan draaman tunneilla? Jostain kumman syystä draamaa opettavat olisivat päteviä opettamaan yläkoulussa 30 opintopisteen voimin, kun muilta vaaditaan aineenopettajan pätevyyteen 60 op:n opinnot opetettavassa aineessa. Eihän siinä ole mitään logiikkaa tai järkeä.

Julkaisun lopussa olevassa lausumassa OAJ vastustaa draaman lisäämistä ja kiinnittää huomion tosiaan siihen tosiseikkaan, että oppiaineen pätevyysvaatimukset poikkeavat säädetystä. Ilokseni huomasin, että oma ammattijärjestöni on huolissaan meidän taito- ja taideaineopettajien työllistymisestä. Oma lehmähän täällä on ojassa, sen myönnän auliisti. Silti huoli on perusteltua: miksi kummassa valtio on tuhlannut kymmeniä tuhansia euroja ellei jopa yli satatuhatta euroa tekstiilityönopettajan koulutukseen, jos seinä työllistymisessä tulee vastaan alle kymmenen vuoden sisällä valmistumisesta?

Saattanen avautua aiheesta pian uudelleen, mutta nyt lähden tasoittamaan verenpainetta lenkillä Nuutin kanssa. Myöhemmin luvassa: neulottuja tuotteita ja kuvia! Hurraa!

Täällä vielä lisää tietoa:

Tiedote

Julkaisu

Powered by Qumana

Manu-pupu tässä hei!

On neulottu, on. Esimerkistä käyköön mun Manuni, josta meinasi lankakin loppua kesken. Kiitos lisälangoista Jossulle ja Kirsille!


A Bunny named Manu (Ravelryyn hop!)
Malli: Kate Daviesin Manu
Koko: 38"
Lanka: ColourMartin Merino/Angora 4/16NM DK Weight, väri: Mocha
Puikot: KnitPron Symphonyt 3.75 mm, 3.5 mm, 4.5 mm ja miljoona metriä kaapelia
Menekki: 394 grammaa
Muuta: Laskokset tein toisin kuin ohjeessa, sekä vasemmassa että oikeassa etukappaleessa laskosten suunta on keskitakaa kohti. Ensin tein ohjeen mukaan, mutta se näytti tyhmältä. Muuten noudatin hyvin orjallisesti ohjetta, paitsi kappaleiden pituudessa. Hihat neuloin pari tuumaa pidemmiksi, samoin myös "kehokappaleen". Tätä siksi, etten olisi takin pesemiseen jälkeen saanut liian pientä takkia.
Moitin: Kummallisia ohjeita. Etukappaleiden reunasta tuli poimia silmukoita i-cord -päättelyä varten: ohjeessa sanotaan, että poimi silmukka 1.5 kerroksen välein. Que? Onneksi tyhmää neuvottiin jättämään joka kolmas kerros poimimatta. Laskosohjetta, josta avauduin projektin sivulla Ravelryssä. Lankaa, joka ei tykkää repusta. Ihanaa pillingiä takahelman nurjalla puolella alle viikon käytön jälkeen.

Mä rakastan tätä! Napit puuttuvat edelleen, muttei se menoa haittaa. Taskut ovat hiukkasen liiankin pussimaiset, mutta kyllä mä niin tykkään. On se lämmin kanssa.


Taustalla: Mun luokka! Eiks oo päheet kengät? Rumat kuin mitkä, mutta pitävät varpaat kuivina ja lämpiminä.


Piti jättää pahimmat kuvat vain omaksi iloksi. Mun mössykkämahani ei olisi tehnyt neuleelle oikeutta.

Neuloin takkia hiukan yli kuukauden. Luulen, että olisin selvinnyt kuukaudessa, mutta mun omat langat loppuivat tosiaan kesken. Tällä hetkellä puikoilla on Featherweight Cardigan, Nightsong äidille ja Travelling Woman itselleni Ilun langasta. Ei puhuta niistä melkein talviunessa olevista laisinkaan.

Neulomisen lisäksi olen seurannut kevään saapumista kotinurkille. Hetken aikaa luulin, ettei kevät tulisi laisinkaan.


Tämä on lopputulos, kun noin 100 metriä ylävirtaan näyttää tältä:



Nähtiin Nuutin kanssa tämä

Tätähän osa luuli oikeaksi


"En mä epäluuloinen ole, ehen!"


"Päästiin me sopuunkin."


7.4. vastaan tuli myös leppäkerttu!


Tuonne rantaan joku oli rakentanut kivipuutarhan, jota ei valitettavasti saman päivän iltana enää ollut.


Kevään toinen leskenlehti


Kevään merkki tämäkin


Kimalainenkin näyttäytyi

Tosiaankin tuo Vanhankaupunginlahti on jo ihan sula. Jäinen kuva lahdesta on otettu 7.4.

Huomenna menemme joukolla katsomaan Ice Breakia Koskelle, syödään perunasalaattia ja grillataan makkaraa parvekkeella.

Powered by Qumana

Kaulalle jotain lämmintä

Helmikuun alussa kaipasin jotain mukavaa neulottavaa. Sen täytyi olla jotain pientä, että kulkisi sopuisasti mukanani. Plussaa projekti saisi myös siitä, että voisin "tuhota" Wollmeise-varastoani siinä ohella.

Projektiksi valikoitui Calystegia Cowl ja langaksi Wollmeisen Spice Market twin. Silmukat loin Helsingin ylimääräisessä Kahelitapaamisessa ja päättelin kotikodissa hiihtoloman alkupäivinä. Olisihan tuo nopeamminkin valmistunut, mutta aina oli joku tärkeämpi projekti neulottavana tai helpompi. Calystegiaa neuloessa ei oikein voinut lukea kirkkohistorian kirjoja, joten neuloin sukkia.

Spices Cowl (Rävellä se!)
Malli: Lankakomeron Calystegia Cowl
Koko: Sopiva
Puikot: KnitPron 2.75mm 100 cm pyöröpuikot
Lanka: Wollmeise Sockenwolle Twin, Spice Market (medium)
Menekki: Arviolta alle puoli vyyhtiä
Muuta: Ihan kiva. Ainaoikeinneule alareunassa rullaantuu, siitä en tykkää. Kauluri tuntuu myös jotenkin kovalta, ehkä pesu pehmentäisi sitä.

Kiitos kaikille syntymäpäiväonnitteluista! Sain ison kasan itselleni ennestään tuntemattomia blogeja luettavaksi.