Ajatuksia politiikasta

When I wrote the following pages, or rather the bulk of them, I lived alone, in the woods, a mile from any neighbor, in a house which I had built myself, on the shore of Walden Pond, in Concord, Massachusetts, and earner my living by labor of my hands only. H. D. Thoreau

Viime aikaisten tapahtumien seurauksena minussa on noussut esiin pieni aktivisti. Tähän mennessä oma aktivismini ei ole muuttunut kansalaistottelemattomuudeksi, mutta tyytymättömyyden siemen on kylvetty. Uutiset muun muassa eläkeiän nostosta, Finlaysonin lakkautuksista ja tietyn puolueen lähes rikkumattomasta kannatuksesta, ovat saaneet minut toivomaan muutosta. Pikaista sellaista. Sunnuntainen Helsingin Sanomien artikkeli siitä, kuinka Suomi on demokratian kehitysmaa, mikä tulee suhteessa kansanäänestyksiin, oli ajatuksia herättävä ja ruokki niitä tyytymättömyyden liekkejä, joita välillä sisälläni tunnen. Se jossain määrin sanoin kuvaamaton ärtymys siitä, kuinka meitä johdatetaan kuin lampaita, ja kansan hiljainen nyökyttely säädettäessä lakeja, jotka voidaan nähdä perusoikeuksia rajoittavina. Rehellisesti sanottuna minua sieppaa ja pahasti! Olen napaani myöten täynnä ylhäältä annettuja käskyjä, joista en kansalaisena pääse edes keskustelemaan. Olen kyllästynyt siihen, että taloudellisilla seikoilla rajoitetaan perusoikeuksia. Tämä maa on demokratia! Haluan saada ääneni siten kuuluviin, myös vaalien ulkopuolella! Tulihan sekin ärtymys päästettyä ulos. Kuitenkaan ei ole kyse mistään pelkästä ärtymyksestä, vaan tunteesta, ettei kykene vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin. Suomessa on eduskunta, jonka tärkein tehtävä on ymmärtääkseni toimia lakiasäätävänä toimielimenä. Äänestysikäiset suomalaiset valitsevat kansanedustajat, jotka sitten eduskuntaan päästyään päättävät, että tärkein työ tapahtuukin eduskunnan valiokunnissa, ei täysistunnoissa, joissa lait hyväksytään. Populismia, saattaa joku siellä takarivissä tuhahtaa. Ehkäpä, tarkoituksenani ei ole olla sinänsä poliittinen, vaan kertoa omista mietteistäni. En omista puoluekirjaa, taikka äänestä mitään tiettyä puoluetta. Tilastojen perusteella minun tulisi äänestää vihreitä, mitä olenkin usein tehnyt. En aina hyväksy heidän tekemisiään enkä näkemyksiiän, eikä sitä voidakaan vaatia. Palatakseni takaisin Thoreuahun, jonka sitaatti kruunaa tämän kirjoituksen. Thoreuan sitaatti on paitsi kaunis, mutta samalla se oli alkuvoimana tähän ajatusten tulvaan. Kirjallisuuden tehtävänä on synnyttää ajatuksia, ovatpa ne sitten negatiivisia, positiivisia tai neutraaleja. Tämä blogikirjoitus ei ole kirjallisuutta, vaan sanoja toistensa perässä. Toivon kuitenkin, että kirjoitus herätti sinussa jotakin. Taidankin yrittää ottaa sitaatin jokaisen kirjoitukseni alkuun...