Tein pro graduni viime vuonna Lotta Svärd -järjestön varusjaoston toiminnasta. Siinä sivussa pääsin lukemaan vanhoja Lotta Svärd -lehtiä, jotka olivat myös osa graduni aineistoa. Alla oleva ohje on julkaistu talvella 1939 Lotta Svärd -lehdessä. Teksti on suora kopio alkuperäisestä. Kirjoitusvirheet ovat alkuperäisiä ja niin myös neulontajärjestys. Toivon, että tutkimustyötäni kunnioitettaisiin siinä määrin, että minut mainitaan mahdollisten lainausten yhteydessä. Kunnia ohjeesta kuuluu toki sille anonyymille lotalle, joka tämän on lehteen kirjoittanut, mutta ilman minua ohje ei teidän silmiinne olisi päätynyt.
Jos lähtijä ei tuollaisia käsineitä saanut, niin nyt kiireesti niitä kutomaan – eli neulomaan! Valmistetaan komeat käsineet sekä omaisille että monille muillekin. Eihän joka lähtijällä ole ketään, joka häntä varten kudinpuikkoja kilauttelisi.
Käsineiksi sopii hyvin tavallinen käsin neulottava sukkalanka ja sitä paksumpikin lanka, puikkojen tulee olla kyllin paksut, joten neuleesta tulee pehmeätä ja joustavaa. Neuleohje on seuraava:
Sen jälkeen neulotaan vain oikeita silmukoita ja heti kämmenosan ensimmäisellä kerroksella aloitetaan lisätä silmukoita peukalokiilaa varten. Ensimmäisen puikon lopussa, ennen kuin viimeinen silmukka neulotaan, lisätään 1 s. kiertämällä lanka puikolle, seuraavan puikon alussa neulotaan 1 s. ja lisätään 1, samoin kiertämällä lanka puikolle. Sitten neulotaan 2 kerrosta ja taas lisätään silmukoita samoilla kohdilla, toisella kertaa jää lisäysten väliin jo 4 silmukkaa. – Kun lisätty silmukka neulotaan, otetaan se kiertäen puikolla, muuten muodostuu työhön reikä. – Näin menetellään siksi, että silmukoita on lisätty 8 kertaa, aina 2 kerrosta välillä neuloen. Sitten tehdäänkin jo peukalo.
Peukalon juuresta otetaan silmukat puikolle ja työtä jatketaan 5 cm pituudelta, jonka jälkeen aloitetaan etusormen neulominen. Jos ensin neulotaan oikean käden käsine, otetaan etusormea varten 8 niistä silmukoista, joita peukalon juuresta oli otettu puikoille, niiden lisäksi 10 silmukkaa käden päälle tulevasta osasta ja näitä silmukoita yhdistävien puikkojen väliin lisätään 6 silmukkaa. Etusormi neulotaan 8 sm pituiseksi ja supistetaan samoin kuin peukalo.
Ylläolevin mitoin tehty käsine on iso ja naisen hentoisessa kädessä se näyttää oikein hirmu suurelta, mutta kun sen vetää kouransa lämmikkeeksi, hän sanoo "Juuri tällainen tulee miehen käsineen olla." Ja jos tuo käsine sitten vielä on rakkaan omaisen tai muun lämpimästi maansa puolustajia ajattelevan naiden omin käsin valmistama, tuntuu se miehestä kaksinverroin lämpimältä.
Powered by Qumana
4 kommenttia:
En ajatellut neuloa sotalapasia, mutta varmasti ne ovat aikanaan lämmittäneet käsiä.
Hanna: En nyt ehkä aivan ajatellut, että niitä tarvitsisi neuloa. Toisaalta olisihan liipasinsormilapanen ihan käytännöllinen nykyäänkin, voisihan sillä vapaalla sormella näpytellä vaikka tekstiviestejä.
Koitan vaan mennä massan mukana :) Kaikki muutkin puhuu talvisodasta, siis miksen minäkin. Ohjeita lukiessani historia muuttui taas konkreettisemmaksi, hiukan kuten sekin Lotta Svärdin keskusjohtokunnan kokous, jonka aikana julistettiin välirauha. Niitä arkistoja lukiessa tuntuu kuinka 70 vuotta sulaa välistä. Sitä tunnetta on oikeastaan aika vaikea kuvailla. Silti se tunne on se, miksi historiaa opiskelin / opiskelen.
Myönnettäköön, että itse voisin hyvinkin neuloa tuollaiset käsineet. Kun sekä isä, että veli tarvitsevat syksyisin käsineitä hirvimetsällä, niin sellaiset jossa liipasinsormi on erilleen ovat varmaan hyvinkin kätevät.
hei, ohje herätti kyllä kiinnostusta. Mieheni myös metsästää sekä harrastaa vapaaehtoista maanpuoluststa, joten käyttöäkin on.
Lähetä kommentti