Iisakin kirkkoa rakentamassa

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisenä tilkkutyöihmisenä. Lukioikäisenä aloitin yhden täkin, jonka viimeistelin talouskoulussa. Sen jälkeen tilkkutyörintama hiljeni siihen saakka, kunnes viimeisessä harjoittelussa piti opettaa jokin tilkkutyötekniikka. Lentäviä hanhia ommeltiin sitten ihan urakalla, niin oppilaat kuin harjoittelijaopettajakin. Uudemman kerran tilkkutyöt osuivat polulleni nykyisessä työpaikassani, jossa yhdeksännen syksy aloitetaan tilkkutöillä. Omia töitä ei harjoitusten ja esimerkkien lisäksi ollut sitten syksyn 2000 valmistunut, seikka, joka muuttui tuossa eilen.

Tilkkutyöinnostus on hiljalleen hiipinyt takavasemmalta, samalla kun aiheeseen liittyvä negatiivinen asennoituminen on muuttunut positiiviseksi kajahtamiseksi. Suurimpana vaikuttimena lienevät olleen ne kauniit kankaat ja kaksi blogia, joiden jälkeen readeriin on ilmestynyt kasa uusia blogeja luettavaksi. Nykyisin kirjahyllyssä majailee myös pino moderneihin tilkkutöihin keskittyneitä kirjoja, joita selaisee ihan vain ilokseen ja haaveilee ajasta, jolla toteuttaa kaikki ne ihanuudet ja lisäksi suunnitella omia töitä.

Tästä täkistä piti tulla sellainen söpö ja pieni köllöttely täkki Otukselle. Söpö siitä tulikin, mutta pienuus on ihan katsojan silmässä. Työnimenä toimi viime päivinä Iisakin kirkko, sillä sen kaltaiset olivat tunteet tikkauksia tehdessäni. Tuntui, ettei kangas koskaan lopu ja alalankaa sai olla koko ajan puolaamassa lisää. Aikaa meni sellainen reilu kuukausi, tosin oli viikkoja, jolloin työ ei edistynyt laisinkaan. Kaikesta huolimatta, saanko esitellä: 

For the Wee One

Malli: Boxed In Quilt

Koko: noin 107 cm x 127 cm

Kankaat: Modan Happy Layer Cake, reilu puolet meni tähän peittoon. Lisäksi sarjan kankaat Happy Stem Green Ribbon Stripe (0,5 jaardia), Happy Terrific Turquoise Pollen (2 jaardia) ja Happy Stem Green Pollen (0,5 jaardia). Takakappaleessa Konan yksivärinen Peacock (2 jaardia). Kaikki kankaat Fat Quarter Shopista.

Lanka: Valkoista peruspolyester-Gütermannia tilkkujen ompeluun, tikkauslankana Gütermannin Sulky 30 puuvillainen konetikkauslanka. 

Täyte: Westfallenstoffen EKO-puuvillavanu Tilkkutexistä

Erikoista: kaikki saumat on silitetty auki, konetikkaus vei noin 500 metriä lankaa

Tikkauksia

Takakappale (vai taustakangas?) kaikessa komeudessaan

Lähikuvaa tikkauksista ja reunakaitaleesta

Tikkaukset on tehty vapaalla konekirjonnalla. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että koneen alasyöttäjät, ne hampaat, jotka vastaavat kankaat liikkumisesta, lasketaan alas, piston pituudeksi säädetään nolla ja koneeseen vaihdetaan koneparsintajalka. Näiden toimenpiteiden jälkeen ompelija on se, joka vastaa kankaan liikkumisesta ja siitä millaiseksi ommel muodostuu. Tässä tapauksessa ommel mutkittelee paljon, eikä ompeleet osu toisiinsa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Itse olen pitänyt vapaasta konekirjonnasta siitä lähtien, kun olen siihen tutustunut, joten tällainen modernimpi tikkaus oli selvä valinta suorien linjojen sijaan. Aikaa ja lankaa toki kului huomattavasti enemmän kuin mitä suoriin tikkauksiin olisi mennyt.

Ideana takakappaleen levennysten tilkkukaitaleisiin on lähtöisin Oh, Fransson -blogista. Tosin sovelsin ohjetta ja jätin blokit vain vinoraidoista muodostuviksi. Voin lämpimästi suositella kaikille asiasta kiinnostuneille blogia ja sen kirjoittajan, Elizabeth Hartmanin, kirjaa The Practical Guide to Patchwork. Syy siihen, miksi takakappaletta piti leventää, johtui yksinkertaisesta ajatteluvirheestä. Tilkkutyökankaat ovat kapeampia kuin täällä Suomessa myytävät kankaat keskimäärin, joten jostain piti saada lisää leveyttä, siksi kolme värikästä kaitaletta takakappaleessa.

Mikäli jota kuta kiinnostaa, ompelukone, jolla täkki on ommeltu, on Bernina Activa 135. Reunakaitaleiden ompelussa käytin lisävarusteena saatavaa tasasyöttäjää, jota ilman en välillä voisi elää. Ne kaksi blogia, jotka aiemmin mainitsin, ovat Pikku-Ketun ja Johannan blogit.

Powered by Qumana