Joutilasta touhua

Pastori Arthur Beebe, pastori Cuthbert Eager, herra Emerson, herra George Emerson , neiti Eleanor Leavish, neiti Charlotte Bartlett ja neiti Lucy Honeychurch ajavat vainuilla katsomaan näköalaa; ajurit ovat italialaisia.

E. M. Foster, suom. Hanna-Liisa Timonen

Vietän päivisin joutilasta elämää. Kalenterini sivut ovat merkintöjä vailla ja vaellan päivästä toiseen kuin unessa. Päivät sekoittuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, ehkä vuodetkin sekoituisitva toisiinsa, jos siihen olisi mahdollisuus. Vietän vapaaherrattaren elämää, josta tosin puuttuvat aateliset mukavuudet, kuten palvelijat, ajurit ja ompelijattaret. Sen sijaan tämän vapaaherrattaren päivät täyttyvät mullasta, siemenistä, langoista, sotkusta, siivoamisesta ja pitkistä aamuista. Jälkimmäisen kohdalla en väitä, että minulla olisi jotain sitä vastaan. Tämä joutilaisuus on ajallisesti rajattu päättymään 1.8.2009, kun oravanpyörä kutsuu minua jälleen. Siihen saakka aion kuitenkin tehdä niitä asioita, joita en ole lukuvuoden aikana ehtinyt tekemään. Näitä ovat muun muassa ompeleminen, neulominen, "maatyöt" ja siivous. Viimeiseksi mainittu yhä odottaa toteutumistaan. Meillä on palstalla ja parvekkeella siistimpää kuin sisätiloissa, siksipä en ole kutsunut ketään meille kyläilemään viime aikoina. Tänään päivättömänä aamuna tehtävälistani täytti kaksi asiaa: parveke ja sisäkasvit. Molemmat olivat päässeet repsahtamaan viime kuukausien aikana. Päivän päätteksi olin itseriittoisen tyytyväinen saavutuksiini.

Kutsuva lepopaikka, eikö totta? Nyt jo kelpaa olla - A Room With A View (Aivan, merihän se sieltä valkoisten talojen takaa pilkistää. Näethän?)

Koska parvekkeemme antaa etelään, on se asumisaikamme ollut kesäisin pienoinen kasvimaa. Juu'u, ehkä kuitenkin ruukkupuutarha. Näin myös tänä vuonna, tosin parvekkeen lisäksi olemme siirtyneet multaamaan käsiämme palstaviljelmällä, josta ehkä myöhemmin lisää. Parvekkeemme siis toimii kasvihuoneena ja oikein aurinkoisten päivien jälkeen kirvakasvattamona. Kirva penteleet ihastuivat munakoisoihimme kahtena kesänä, jospa he tänä vuonna kohteliaasti pysyttelisivät poissa. Kolme munakoisokasvia on vaihtunut yhteen, jonka pitäisi tuottaa vaaleanpunaisia koisoja. Aiempina vuosina kasvatimme valkoisia, joten ehkä värisiirtymä pakottaa meidät joku päivä niihin tummanvioletteihin munakoisoihin saakka.

Hyötykasvit Auringossa paistattelee pääsiäisen alla kylvetty pensaspapu

Olisimme toivoneet voivamme kasvattaa munakoison taimet itse tänä vuonna, niin kuin aikaisempinakin. Valitettavasti menimme ostoksille hiukan liian myöhään ja Alussa ja Juuressa meille myytin eioota. Oli myös kuulemma liian myöhäistä kylvää taimikasvatusta varten. Höpsinpöpsis! Munakoison siementen sijaan ostimme ananaskirsikan sieminiä, kasvi kuulemma saattaisi menestyä parvekepuutarhassamme. Kylvimme siemenet samaan aikaan kuin pensaspavut ja jäimme odottamaan. Vielä viime viikolla oli äidillisen ylpeä aikaansaannoksestani, noin 5 cm korkeasta taimesta. Pussin sivussa oli informoitu, että taimi kasvaa hitaasti. Ylpeys karisi lauantaina. Menimme Hakaniemen torille ostamaan kesäkurpitsan taimia, siinä yhteydessä huomasin ananaskirsikan taimet. Ne olivat 50 cm korkeita, melkeimpä puita! Taimet maksoivat 3 euroa kappaleelta! Olisin voinut vajota maan alle. Minun pienokaiseni näyttäisivät taimen rinnalta rikkaruohoilta. Pikaisen keskustelun jälkeen päätimme ostaa ananaskirsikan taimen, jotta saisimme varmemmin satoa loppukesästä. Tässä he nyt ovat : iso- ja pikkuveli sulassa sovussa vierekkäin.

Arvaa kumpi on meidän kasvattama?

Olen minä muutakin joutilaina päivinäni tehnyt, kuten potenut jännetupin tulehdusta vasemmassa jalkapöydässä. Kävi ylpeys lankeemuksen edeltä: menin korkokengissä kevätjuhlaan, josta varpaani sanoivat kiitos ei. Sen sijaan, että saisin iloita kesästä ihanissa uusi kengissäni, käpöttelen terveystossuissa päivät pitkät.

Näissä haluaisin astella Näissä joudun astelemaan

Sukkia olen neulonut, mutten ole ehtinyt kuvaamaan. Olen kuitenkin ehtinyt tilaamaan lankaa, joku ehkä sanoisi minun tilanneen paljon lankaa. Onneksi kaikki on suhteellista.

Lankoja

Ihanaiset Wollmeiset

Joutilaana ehdin väijymään Wollmeisen päivityksiä, joten lankani tuskin tulevat loppumaan ihan lähitulevaisuudessa. Tosin tavoitteenani on viettää ainakin kuukausi neuloen. Saan ehkä jopa valmiiksi äidin syntymäpäivälahjan, äidin syntymäpäivä oli toukokuussa, keskeneräisen villatakin ja isäni 60-vuotislahjan. Ehkä...