Meillä jännitettiin eilen Top Chef -sarjan finaalin viimeistä osaa. Realityohjelmista kyseinen sarja on kuulunut meidän molempien suosikkeihin Suomen ensi esityksistä lähtien. Elämme mukana sarjan tunnelmassa, melkein haistamme ruuan nenässämme ja kaikkitietävinä arvostelemme ruokia ja kokkeja, vaikkemme ruokaa pääsee maistamaankaan.
Minulle sarja tarjoaa ennen kaikkea kädentaitoja. Tämä tuli esille myös oman suokkini Richard Blaisin eräässä kommentissa. Hän puhui kädentaidosta ruuanlaittamisen yhteydessä. Toki kokki tarvitsee muitakin taitoja, joista kunnollinen makuaisti lienee kärjessä, mutta kädentaidoton kokki olisi yhtä tarpeeton kuin maku- ja hajuaistiton.
Sana craft tuli esille myös toisessa yhteydessä eilisen finaalin aikana. Sarjan päätuomarin Tom Colicchion ravintolaketjun nimi on ytimekkäästi Craft. Suomennetaanko sana taidoksi vai kädentaidoksi riippunee yhteydestä, ja kun kyseessä on ravintola molemmat suomennokset ovat mielestäni sopivia. Sanaan craft sisältyy oikeastaan kaikki oleellinen, ikävä kyllä brittienglannissa sanalla taitaa olla negatiivinen konnotaatio, tosin kuin amerikanenglannissa.
Kouluissa opiskellaan taito- ja taideaineita. Näitä ovat käsityö (sisältää tekstiili- ja teknisen työn), kotitalous, kuvataide, liikunta ja musiikki. Kaikissa harjoitetaan jotain taitoa, oli se sitten koordinaatiota tai hienomotoriikkaa. Samalla kaikki voidaan mieltää taideaineiksi, sillä jokainen näistä aineista muuttuu taiteeksi taitavissa käsissä. Näillä aineilla on merkitystä pyrittäessä ammatilliseen koulutukseen, lukioon haettaessa aineet eivät ole niin merkityksellisiä ellei oppilas hae eritystehtävän saaneeseen lukioon.
Taidon merkitys tunnustetaan, mutta saako se kuitenkaan ansaitsemaansa arvoa? Ollessani opetusharjoittelussa Norssissa kuuntelimme erästä vanhempainiltaa, jossa vanhemmat valittivat siitä kuinka tekstiilityön tuntien myöhäinen ajankohta estää harrastuksiin pääsemistä. Tässä kysyisessä luokassa ts-tunnit oli sijoitettu jaksossa kahdeksi kaksoistunniksi ja yhdeksi yksöistunniksi. Opettaja oli yhdistänyt yksöistunnin osaksi kaksoistunteja nipistämällä välitunnista ja venyttämällä viimeistä tunti hiukan pidemmäksi, sillä yhden tunnin kerta on oppiaineessa yhtä tyhjän kanssa. Ilmeisesti osalle vanhemmista käytäntö ei sopinut, harrastukset olivat oppiainetta tärkeämpiä. Mielestäni tästä vanhemman mielipiteestä heijastui hänen arvomaailmansa, johon kädentaidot eivät kuuluneet.
Kädentaidot vaativat jatkuvaa harjoittamista. Oli kyseessä sipulin leikkaaminen, kirjonta tai soittaminen, ei kisällistä tule mestaria ilman kunnolista, pitkäjänteistä harjoittelua. Tämän aasinsillan kauttaa pääsen takaisin aiheeseeni: Top Chef -ohjelman kilpailijat ovat erinomainen esimerkki siitä, mitä syntyy kovan työn ja harjoittelun tuloksena. Omatkin oppilaani ihmettelevät kuinka neulon niin nopeasti tai osaan silmämääräisesti mitata kahden senttimetrin päärmeen oikein. Harjoituksella, on vastaukseni. Taidosta en kehtaa puhua, suomalainen kun olen. Silti taidosta pitäisi puhua enemmän, minunkin. Tarvitaan aina joku kimmoke ja tässä tapauksessa se oli realityohjelma, jossa osallistujilla on todellista taitoa. Minua ei kyseeseen kilpailuun voisi laittaa, ruuanlaittotaitoni ovat vielä kehitysvaiheessa. Maksan mielelläni maistuvasta, yllätyksellisestä ja unohtumattomasta ruoka-annoksesta, siinä missä toivon muiden maksavat hyvin tehdyistä kädentaidon näytteistä ja arvostavan taitoa työstää puuta, kangasta, metallia... Ilman niitä taitoja emme olisi tässä missä olemme. Usko pois!
Minulle sarja tarjoaa ennen kaikkea kädentaitoja. Tämä tuli esille myös oman suokkini Richard Blaisin eräässä kommentissa. Hän puhui kädentaidosta ruuanlaittamisen yhteydessä. Toki kokki tarvitsee muitakin taitoja, joista kunnollinen makuaisti lienee kärjessä, mutta kädentaidoton kokki olisi yhtä tarpeeton kuin maku- ja hajuaistiton.
Sana craft tuli esille myös toisessa yhteydessä eilisen finaalin aikana. Sarjan päätuomarin Tom Colicchion ravintolaketjun nimi on ytimekkäästi Craft. Suomennetaanko sana taidoksi vai kädentaidoksi riippunee yhteydestä, ja kun kyseessä on ravintola molemmat suomennokset ovat mielestäni sopivia. Sanaan craft sisältyy oikeastaan kaikki oleellinen, ikävä kyllä brittienglannissa sanalla taitaa olla negatiivinen konnotaatio, tosin kuin amerikanenglannissa.
Kouluissa opiskellaan taito- ja taideaineita. Näitä ovat käsityö (sisältää tekstiili- ja teknisen työn), kotitalous, kuvataide, liikunta ja musiikki. Kaikissa harjoitetaan jotain taitoa, oli se sitten koordinaatiota tai hienomotoriikkaa. Samalla kaikki voidaan mieltää taideaineiksi, sillä jokainen näistä aineista muuttuu taiteeksi taitavissa käsissä. Näillä aineilla on merkitystä pyrittäessä ammatilliseen koulutukseen, lukioon haettaessa aineet eivät ole niin merkityksellisiä ellei oppilas hae eritystehtävän saaneeseen lukioon.
Taidon merkitys tunnustetaan, mutta saako se kuitenkaan ansaitsemaansa arvoa? Ollessani opetusharjoittelussa Norssissa kuuntelimme erästä vanhempainiltaa, jossa vanhemmat valittivat siitä kuinka tekstiilityön tuntien myöhäinen ajankohta estää harrastuksiin pääsemistä. Tässä kysyisessä luokassa ts-tunnit oli sijoitettu jaksossa kahdeksi kaksoistunniksi ja yhdeksi yksöistunniksi. Opettaja oli yhdistänyt yksöistunnin osaksi kaksoistunteja nipistämällä välitunnista ja venyttämällä viimeistä tunti hiukan pidemmäksi, sillä yhden tunnin kerta on oppiaineessa yhtä tyhjän kanssa. Ilmeisesti osalle vanhemmista käytäntö ei sopinut, harrastukset olivat oppiainetta tärkeämpiä. Mielestäni tästä vanhemman mielipiteestä heijastui hänen arvomaailmansa, johon kädentaidot eivät kuuluneet.
Kädentaidot vaativat jatkuvaa harjoittamista. Oli kyseessä sipulin leikkaaminen, kirjonta tai soittaminen, ei kisällistä tule mestaria ilman kunnolista, pitkäjänteistä harjoittelua. Tämän aasinsillan kauttaa pääsen takaisin aiheeseeni: Top Chef -ohjelman kilpailijat ovat erinomainen esimerkki siitä, mitä syntyy kovan työn ja harjoittelun tuloksena. Omatkin oppilaani ihmettelevät kuinka neulon niin nopeasti tai osaan silmämääräisesti mitata kahden senttimetrin päärmeen oikein. Harjoituksella, on vastaukseni. Taidosta en kehtaa puhua, suomalainen kun olen. Silti taidosta pitäisi puhua enemmän, minunkin. Tarvitaan aina joku kimmoke ja tässä tapauksessa se oli realityohjelma, jossa osallistujilla on todellista taitoa. Minua ei kyseeseen kilpailuun voisi laittaa, ruuanlaittotaitoni ovat vielä kehitysvaiheessa. Maksan mielelläni maistuvasta, yllätyksellisestä ja unohtumattomasta ruoka-annoksesta, siinä missä toivon muiden maksavat hyvin tehdyistä kädentaidon näytteistä ja arvostavan taitoa työstää puuta, kangasta, metallia... Ilman niitä taitoja emme olisi tässä missä olemme. Usko pois!
Powered by Qumana
Tekstit
1 kommentti:
Lapset elävät harrastuksineen aika kovassa maailmassa. Jaksan ihmetellä, miten oppilaat jo kolmannella rankkaavat toisensa sillä perusteella kuka mihinkin lätkäjengiin kuluu. Jos harrastaa määrätyissä seuroissa, on etukäteen selvillä, että sieltä edellytetään poissaoloa koulusta. Tyttäreni luokalta yksi luistelija oli vain 15 min uskonnontunnilla yhtenä vuonna, ja sellaisena kun sitä oli vain yksi viikko tunti. Kyseessä ei ollut edes huippulahjakas tai mitenkään menestynyt luistelija, edelleenkään. Mutta hän oli lähes koko ala-asteen jostain pois jatkuvasti luistelutreenien vuoksi. Jos opettaja ei antaisi vapaata tai lupaa, ei vanhemmat jätä asiaa siihen. Muutenkin monen vanhemman suhtautuminen mihin tahansa aineeseen on kummallista. Itsekin tuskailen niiden oppilaiden kanssa jotka lomailevat viikot ennen joulua, työt kesken ja numerot pitäisi antaa jne. Sama kuvio oli viime keväänä. Milläs haalit oppilat tekemään valmiiksi kun eivät ole edes Suomessa. Oma ope tai rehtori on kyllä sanonut että ei suosittele lomaa mutta lapsi vaan jää pois.
Lähetä kommentti