Höperön taivas

Lupailuni kirjoittaa tämä bloggaus sunnuntain puolella epäonnistui, siitä huolimatta avaudun perjantaista 11.12.2009.

Wollmeisen  nettikaupankotisivuilla on perin kattavat tiedot siitä, kuinka päästä pääkallopaikalle. Puhumattakaan siitä kaukomatkaajalle tärkeästi informaatiosta: koska kauppa on auki pulliaisille. Toisin kuin infossa kerrotaan menee Pfaffenhofeniin junia useammin kuin kerran 45 minuutissa. Ainakin tuona perjantaina junia meni puolen tunnin välein, sinne ja takaisin Müncheniin. Junailua varten kannattaa ostaa automaatista Bayern ticket, sillä voi matkustaa mielin määriin saman vuorokauden aikana Baijerissa. Niin junalla, kuin muilla julkisilla. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Me ostimme tiketin lipunmyyntipisteestä, jossa lippu oli 2 euroa kalliimpi, hurjat 30 euroa. Junailu Saksassa on periaatteessa aika kallista, mutta kun tyytyy "paikkiksiin" ja ottaa selvää tarjouksista, pääsee aika halvalla. Tällä Bayern ticketillä voi matkustaa ainoastaan RE- ja RB-junissa, ei niillä tosi nopeilla ICE-junilla, jotka eivät Pfaffenhofenissa pysähdykään. Arkiaamuisin lippu on voimassa klo 9 aina seuraavan aamuyön kello kolmeen. Viikonloppuisin lippu taitaa toimia hiukan laajemmalla aikavälillä. Samalla lipulla voi liikkua 5 aikuisen ryhmä, joten matkustus on halpaa kuin makkara! Nürnbergin reissua varten ostimme uuden lipun seuraavana päivänä, hyvin toimi. Tämä näin tiedoksi kaikille kiinnostuneille.

Matka Münchenin rautatieasemalta Pfaffenhofeniin kesti noin puoli tuntia. Perillä pitää mennä raiteiden ali, sillä laituri on väärällä puolella kaupunkia. Mielestäni annettu ohje oli hiukan epäselvä tässä kohtaa, tai sitten mä olen vaan pahvi, joka unohti tulostaa kartan matkaansa. Münchener Straße kulkee aseman ohitse ja päästäksemme sille, me käännyimme radan alitettuamme oikealle. Tätä sitten talsittiin, kunnes tulimme Y-risteykseen, jossa ei ollut minkäänlaista suojatietä. Yli vaan korokkeen kohdalta ja varo niitä kovaa ajavia saksalaisautoja! Y-risteyksestä siis viistosti vasempaa. Samaa katua talsitaan, kunnes tullaan Schulstraßen risteykseen, josta ohjeen mukaisesti käännytään vasempaan. Talsitaan 50 metriä ja kauppa on kulkusuunnasta katsottuna oikealla puolella tietä. Mikäli ei ole vielä varannut tarpeeksi rahaa mukaan, on siellä Raatihuoneentorilla pankkiautomaatteja, joista saa jopa 5 euron seteleitä! Tässä tarkempaa kuvaa
Näytä suurempi kartta. Ravelryn München ryhmän Rohrspatz & Wollmeiseen viittava kartta on sitten väärästä Pfaffenhofenista, joten siihen ei kannata nojautua.

Ensi vaikutelmani liikkeestä oli jotain lievän pettymyksen ja ällityksen välimaastosta. Pettymys tuli siitä, että olin kuvitellut kaupan suuremmaksi ja ällitys siitä langan määrästä! Langat pistivät melkein mykäksi.



Heti aluksi kysyttiin kieltä, jolla asioidaan ja seuraavaksi tarjottiin kahvia. Melko mainiota! Olimme äidin kanssa sopineet, että kaupassa saa käyttää aikaa kaksi tuntia, joten kävin asiaan :D Samaan aikaan kanssamme kaupassa oli ranskalainen pariskunta, nainen valitsi lankaa ja mies joi kahvia. Kysyivät meiltä olimmeko tulleet kaupan takia. Tuskin äiti, mutta minä kyllä. Tässä kohtaa minulle myös selvisi, että nainen sohvalla oli Wollmeise-Claudia.

Ostoslistojen lankojen ostaminen oli helppoa. Valitessani useampia vyyhtejä samaa lankaa auttoi Claudia löytämään mahdollisimman hyvät vyyhdit. Palvelu oli siis erinomaista. Tosin hiukan harmitti, kun ylpeänä kehaisin juuri saaneeni paidan valmiiksi Kürbiksestä, sanoi värjäri, ettei väri sovi minulle. Yhdessä tuumin etsimme sitten uuden värin, joka sopii tällaiselle semipellavapäälle. Uuteen paitaan on sitten tarjolla Aquariusta.

Kaikkia värejä ei tosiaankaan ollut saatavilla kaupasta ja kaupassakin olevat värit eivät välttämättä vastanneet kuvausta. Himoitessani Saami-väriä kysäisin, mikä langoista on lähimpänä oikeaa. Hetken mietittyään Claudia tokaisi, ettei mikään oikeastaan vastaa sitä, mitä pitäisi olla. Eipä sitten tarvinnut ostaa sitä matkalaukkua rasittamaan. Raku-Regenbogenia ei ollut sielläkään, eikä Johannisbeer & Brenesselia. Jälkimmäistä olin ilokseni saanut vaihtokauppana juuri ennen matkaa. Omat tuliaiset olivat ne hankalimmat, muut olivat anteneet niin tarkat tiedot, mutta itseni olin melkein unohtanut. Kaikkea kaupasta ei vaan voinut ottaa matkaansa, vaan piti tyytyä Naturaliin, Mosekseen, Gazpachoon, Feldmausiin ja Aquariukseen. Eiköhän niillä hetken pärjää.

Tarjolla olisi ollut myös pitsilankaa, aivan muutama vyyhti Mollya, vanhemman "tuotannon" Lammdochwollea ja harvinaisempia twin-lankoja fluffya ja wild thingia.

Mikäli pääset käymään kaupassa, älä unohda vierailla vessassa! Vaaleanpunaiset seinät, jonne voi kirjoittaa terveisensä, kristallikruunu katossa ja ruusuja pöntön kannessa!

Powered by Qumana